lauantai 14. marraskuuta 2009

Treeniaktivoitumista

Lokakuusta alkaen treenaaminen on Siirin kanssa jäänyt minimiin monestakin eri syystä johtuen. Ensinnäkin tuntuu, että olen koko ajan menossa jonnekin tai tulossa jostakin jo ihan ilman mitään treenejäkin, eikä siinä kotona kääntyessä ensimmäinen ajatus useinkaan ole mennä jonnekin pimeälle kentälle treenaamaan. Lisäksi olin auttamatta myöhässä herätessäni lokakuun alussa ilmoittelemaan Siiriä loppusyksyn tokokisoihin, ja maatilaharjoittelun jälkeen huomasin, että ainoiden potentiaalisten kisojen (springerimestaruudet) ilmot olivat minulta lupaa kysymättä sujahtaneet auton lattialle postiluukun sijaan...

Pari päivää sitten kuitenkin päätin ottaa pitkästä aikaa tokoa Siirin kanssa ennen omaa treeniryhmääni, ja silloin palautui mieleen, miksi sitä tokoa kannattaa Siirin kanssa harrastaa. Meillä molemmilla oli vaan kerrassaan mahdottoman kivaa! Joten mitä sitten, vaikka kilpailuvietti onkin vähän kadoksissa eivätkä kaksi viimeistä ykköstä herätä mielenliikahduksia suuntaan taikka toiseen? Pääasia on, että fiilis treeneissä ja kisoissa on meillä molemmilla oikea! Tästä on hyvä lähteä nyt, kun suoritus- ja tuloskeskeisyyteni on kovasti murentunut viimeisen vuoden aikana vähän joka saralla.

Springerien agilitytreeneissä olemme käyneet kahdesti tällä viikolla, ja onneksi olemme, sillä tämän myötä viimeisten kisojen jälkeinen pieni agilitymasennus katosi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tiistaina kyllä vaati melkoista persiille potkimista raahautua treeneihin, mutta ei siinä voinut olla itsekin innostumatta katsellessa Siirin riemua! Eilen pääsimme ensimmäistä kertaa springerien hallitreeneihin Kivistöön, ja oli kyllä tosi kivat ja hyödylliset treenit. Olemme nyt syksyllä tehneet paljon pidempiä ratoja sekä kisoissa että treeneissä, joten oli äärimmäisen hyödyllistä välillä palautella mieliin tarkemmin eri ohjaustekniikoita: puoli(?)valssia, takaakiertoja, twistiä, sylkkäriä... Ja mikä tärkeintä, Siirillä oli taas mahdottoman kivaa, ja loppua kohden se kuumui jopa vähän liikaa. Joten ei muuta kuin reippaasti eteenpäin vaan, nuo muutamat syksyn kummalliset kisasuoritukset jääkööt omaan arvoonsa!

Ainoa vaan, että perjantain agilityssä kohtasimme jälleen agilitystä riippumattomia ikävyyksiä... Treenien jälkeen huomasin nimittäin tiputtaneeni avainnippuni ryysiessäni hirveällä kiireellä suoraan jumpasta agilitytreeneihin (ai mullako muka aina kiire :-D). Kyllä siinä meinasi epätoivo aluksi iskeä kun olin kaiken lisäksi ekaa kertaa ko. hallilla ja jättänyt auton aika kauas treenipaikasta, ja sitten kovalla kiireellä puolijuoksulla ruvennut etsimään treenipaikkaa ympäristöstä. Yritä siinä sitten löytää avaimia pilkkopimeässä moiselta kulkureitiltä... Onneksi Satu & muutamat muut ihanat ihmiset jäivät auttamaan, ja aika nopeasti avaimet sitten sattumalta löytyivätkin! Kiitos! Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Maatilaharjoittelu & agilitykilpailut

Opintoihimme kakkosvuosikurssin aikana kuuluu maatilaharjoittelu, eli asumme lypsykarja- ja sikatiloilla yhteensä kuukauden osallistuen tilojen töihin. Niinpä vietimme Siirin kanssa kaksi syksyistä viikkoa Kiskossa, jossa tutustuin pihattonavetan arkeen aamu- ja iltalypsyineen. Lypsyjen välillä jäi hyvin aikaa tutustua alueen upeisiin maastoihin, ja voi pojat, mehän Siirin kanssa otimme ilon irti koko rahan edestä. Teimme miltei päivittäin 1,5-2,5 tunnin lenkkejä ihanien kirkasvetisten järvien rannoilla ja hiljaisilla metsäteillä tarpoen.

Siiri kilttinä ja nöyränä tyttönä tuli mukavasti talon kolmen koiran kanssa toimeen, mutta varsinkin ensimmäisellä viikolla jatkuva uusien ihmisten virta pelotti arkajalka-Siiriä. No, hyväähän jokainen uusi ihmiskontakti sille vain tekee, varsinkin kun Siiri loppujen lopuksi aina on joutunut myöntämään vieraiden hyvät aikeet alun epäilyistä huolimatta. Tiedä vaikka se kymmenvuotiaana olisi jo täysin sosiaalistunut. ;-)

Maatilaharjoittelu loppui eilen, ja minä onneton olin mennyt ilmoittamaan Siirin agilitykilpailuihin tälle päivälle. Huoh... Taas tuli pienimuotoiset katastrofikisat, ei ole tämä meidän virallinen agilityura alkanut hyvin. Tällä kertaa tosin Siirillä ei tuntunut olevan mitään ihmeempää hätää, mutta minulla oli senkin edestä. Paitsi että minulla oli valmiiksi kahden viikon aamulypsyjen univelat maksamatta, niin kaiken lisäksi en saanut silmällistäkään unta viime yönä, siis en kerrassaan yhtään. Tuommoista minulle nyt vaan satunnaisesti ehkä kerran kahdessa kuukaudessa käy ilman sen kummempaa syytä eikä siinä ole mitään vakavaa, mutta yhtä kaikki kisapäivä meni todella sumuisessa, puolitiedottomassa tilassa.

Ensimmäisestä radasta suoriuduimme maaliintulofiiliksen perusteella mielestäni aluksi "ihan jees" olosuhteisiin nähden: loppusuoralla vähän tuli sählinkiä kepeillä ja tokavika este, muuri, ohitettiin ensin, that's it. En havainnut mitään viime kisojen kaltaista jäätymistä. Eipä sitten mennytkään virallinen tulos ensimmäisillä kerroilla tajunnan tasolle saakka, vaan vasta useiden tuloslistan lukukertojen jälkeen "keksin", että meille oli kahden ratavirheen lisäksi merkattu ihan käsittämätön määrä yliaikaa, siis lähes jotain minuutti... Siinä vaiheessa teki mieli polkaista maahan iso musta reikä ja kadota sinne kun ei ollut virkeyttä käsitellä tuota ihan käsittämättömän huonoa tulosta huumorilla. Nolotti niin paljon ettei mitään määrää.

En keksi tuohon mitään muuta selitystä kuin sen, että olin vain kerrassaan niin valveen ja unen rajamailla, että hahmotin ajan kulun esim. muurilla aivan päin metsää. Ihan kuten torkkuessa hujahtaa yhtäkkiä vartti tai puoli tuntia, vaikka "justhan mä tähän istahdin". Tuskin nyt kellokaan valehtelee.

Ekan radan jälkeen minulla oli niin omituisen huono olo, että mietin jälkimmäisen startin skippaamista peläten pyörtyväni sinne radalle tai jotain vastaavaa. Sain kuitenkin koottua itseni ja palasin jostain hämärän rajamailta takaisin tähän todellisuuteen osallistuen Siirin kanssa hyppärille. Teimme puhtaan radan toiseksi viimeiselle esteelle eli muurille saakka, jonka ylittämistä Siiri empi pysähtyen ja itse hypyssä irtosi osasia - siitä kohdasta siis kaksi ratavirhettä. Päästyämme maaliin kipitin suorinta tietä tulostaululle, ja ilokseni huomasin, että ihanneaika alittui vielä tuon muurijupakankin jälkeen mukavasti. Uskotte varmaan, että oli "hieman" helpottunut olo, en ollutkaan lopullisesti sekoamassa. ;-)

Mut joo, hengissä siitäkin siis selvittiin. Seuraavalla kerralla jään kyllä suosiolla kotiin lepäilemään, jos nukkumatin kiukutteluyö sattuu olemaan kisoja edeltävä yö.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

MEJÄ-kokeissa & tassuvamma

Minua vaivaa nykyään krooninen kiire kun olen ahtanut kalenterin täyteen kaikenmoista menoa, mutta josko nyt kerkeisi päivitellä viime viikonlopun hienon tuloksen tänne. Osallistuimme Siirin kanssa Springerspanielit ry:n järjestämiin MEJÄ-kokeisiin Laitilassa ja tuloksena hienosti AVO 1, 43 pistettä ja siirto voittajaluokkaan heti toisessa kokeessa! Viimeksi kilpailimme mejässä vuonna 2006 ja silloinkin tuli siis ykköstulos - tuomarin sanoin kannattaisi käydä mejämetsällä useamminkin. ;-)

Muutoinkin Siiri on viidessä kokeessa jälkivalioituneen, jo edesmenneen Ennin tapaan todellinen laiskan ihmisen mejäkoira - edellisen harjoitusjäljen nimittäin vedin Siirille elokuussa 2008. Monesti kyllä ennen suoritustamme päivittelin soitellen sotaan -meininkiäni kun sentään uhrasin tuolle koetukselle kokonaisen viikonlopun, tankillisen bensaa (+ ilmomaksu) ja hirvikärpäsarmeijasta niin maukkaalta maistuneen nahkani. Onneksi turhaan, sillä kyllä Siiriin voi jäljellä luottaa!

Tosin enhän minä aluksi luottanut - sydän hakkasi hurjana Siirin tehdessä tarkistuspistoja jäljen sivuun. Selvästi se vähän haki sopivaa jäljestystyyliä tauon jälkeen, mutta tehtävä - jäljen selvittäminen - kyllä tuntui Siirillä olevan koko ajan mielessä kirkkaana ja ykkössijalla. Loppuosuudella optimaalinen jäljestystyyli löytyi ja se mentiin lähes jäljen päällä risukoista ja tiheiköistä huolimatta.

Sitten ikävämpiin asioihin: havaitsin tässä yllättäen Siirin etutassun varpaan olevan tulehtunut ja turvonnut. Hetken asiaa pohdittuani vakuutuin, että tuo tassuvamma on ollut Siirillä jo pidempään, sillä tämä selittää oikeastaan kaiken minua syyskuussa mietityttäneen käytöksen, kuten vauhdin hidastumisen tassuja kovasti tärisyttävässä agilityssä (tokossa ei niinkään) ja vetämisen vähentymisen (Siiri ei näemmä voi olla täysin terve jos se kävelee hihnassa kuin "normaali koira"!). Ihanaa, että kaikki mitä luultavimmin selvisi ja Siiri pääsee pian taas antautumaan harrastuksilleen täysillä, ilman kipuja. On se kyllä ollut urhea otus suoriutuen hienosti kipeällä tassulla monista jutuista, joihin minä sitä olen autuaan tietämättömänä raahannut. Eläimet ovat vaan niin taitavia peittämään kipunsa, vaikka siltikin nolottaa, etten aikaisemmin ymmärtänyt kurkata varpaita.

No, nyt on antibioottikuuri päällä ja varvas on jo ihan muutamassa päivässä parantunut huimasti, mm. märkivä vuoto kynsivallista on lakannut. Toko-kokeet parin viikon päässä jäävät antidopingin takia väliin ja sitten alkaakin minulla maatilaharjoittelu, mutta ehkä meidän siinä lajissa onkin nyt parempi keskittyä harjoitteluun kuin kisaamiseen.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

TOKO-koe, Vantaa

Osallistuimme eilen tottelevaisuuskokeisiin Hakunilan urheilupuistossa.

Paikalla istuminen.
10
Paikalla makaaminen. Mikä siinä liikkurissa on, kun sitä tarvii joka ikinen kerta paikallamakuun alussa tuijottaa kuin ufoa? Maahan meni jälleen vasta toisella käskyllä, ja silloinkin toodella jännittyneesti ja hitaasti. Lisäksi oli eka maannut kyynärpäät ylhäällä mistä liike nollille. Selkeästi Siiri stressaa kisapaikallaolon alkua, loppua kohden se kyllä sitten asettui.
Seuraaminen. Asenne hyvä, mutta tekniikassa hiomista: vinohkoja perusasentoja ja jalkaan liimautumista. 8
Idari. Ei istunut. Nyt on kyllä pää tyhjä, en tiedä mitä tämän liikkeen kanssa tekisi kun istuminen ei vain satojen ja taas satojen vahvistamistenkaan jälkeen kisoissa koskaan toimi. 7
Luoksetulo. Siirin kontakti liikkeen alussa tipahti juuri kriittisellä hetkellä, ja maahanmenoon liikkeen alussa tarvittiin kaksoiskäsky. Lisäksi ennakoi toista luoksetulokäskyä. Sinänsä luoksetulo oli oikein hyvä, sopivan vauhdikas ja paaaljon nopeammat pysähdykset kuin viimeksi! Avustajatreenit ovat toimineet. 7,5
Ruutu. Hyvä merkki, ruutuun sivusta. Maahanmenokäskyn annoin todella painokkaasti, ehkä turhaa varmistelua... Luoksetulo vauhdikas ja täsmällinen. 8
Ohjattu. On kyllä ihan ansaittu kymppi, enpä keksi itsekään moitittavaa. 10
Metallinouto. Nouto ok, mutta ohjatun ja metallin välillä Siiri keksi jotain läheiseltä nurtsilta ja tuijotti sinne suuntaan koko loppukokeen aina kuin suinkin vain kerkesi. 9
Tunnari. Siirin tuijotellessa siltä meni kapuloiden vienti kokonaan ohi ja se ei ensin meinannut löytää niiden luo. 8
Kaukot. Edelleen Siirin ajatukset olivat ihan muualla, se oli kuin vietereillä valmiina sinkoamaan häiriön suuntaan. Vaihdot olivat hitaat ja vähän vaillinaiset, kun kroppa oli niin jännittyt, ja lisäksi eteni. 6

Lopputuloksena 242 pistettä eli jälleen uusi EVL2-tulos muiden jatkoksi. Tuomarina oli Markku Santamäki.

Olin tosi tyytyväinen Siirin vireeseen ensimmäisessä osiossa; se oli iloinen, vauhdikas ja keskittynyt. Jälkimmäisessä osiossa oli sitten tuo tuijotusongelma. Aluksi ajattelin, että nyt iski kisakooma, mutta sitten muistin, että Siiri on joskus treeneissä ollut hetken aikaa aivan samanlainen havaittuaan esim. kentän yli kipittäneen oravan tai jossain kauempana lönköttelevän kissan. Suorituksen jälkeen lähdin kokeeksi kävelemään Siirin tuijotussuuntaan, ja sinnehän tuo hinkui ihan hulluna kuin höyryveturi, eli jotain se siellä oli nähnyt. Todella huojentavaa, sillä tuollaisia äkillisiä "häiriintymisiä" Siirille joskus satunnaisesti sattuu varsinkin tuollaisilla kisapaikan kaltaisilla rauhallisilla kentillä, ja niille ei vaan voi mitään. Kisakoomaa sen sijaan en takaisin millään huolisi!

lauantai 12. syyskuuta 2009

Treenejä

Kovasti olin huolissani Siiristä viime sunnuntain agikisojen jälkeen, mutta eipä tuo sentään kipeä taida olla. Tämän viikon springeritreeneissä Ojangossa treenasimme itsenäisesti yhtä rataa, ja Siirin touhussa oli taas selkeästi kovaa yritystä ja intoa. Ei se ehkä ihan täysillä mennyt, mutta kuitenkin niin, että agilityn riemu näkyi molemmilla. Taitaa mennä agikisan laamailut selittämättömän huonon päivän ja vähän myös uuden, oudon tilanteen piikkiin.

Treenien rata oli kyllä varsin helppo (vaan ei kuitenkaan ihan pelkkää suoraasuoraa), mutta se sopi tilanteeseemme hyvin. Saimme onnistuneita suorituksia, joista palkkasin Siirin viskaamalla sille sen suosikkivinkulelun - tästä on hyvä jatkaa. Tarkoitus olisi nyt osallistua täällä Ojangossa järjestettäviin epävirallisiin kilpailuihin ja harjoitella niissä kisaamista.

Tokossa olen ollut tällä viikolla aika saamaton... Noh, onhan tässä ollut kaikenlaista hässäkkää ja ajatukset muualla, mutta nyt en kyllä enää armahda itseäni. Treenattava olisi enemmän, jos haluan niitä tuloksiakin. Siirin vireen kannalta meille kyllä näyttäisi selkeästi sopivan ei niin tiukka treenitahti, mutta toisaalta muutamia liikkeitä, mm. kaukoja, pitäisi jaksaa hinkata säännöllisesti, jotta ne sujuisivat.

Eilen sentään oltiin Sadun ja Napin kanssa treenaamassa Ojangossa ja tänään otettiin lenkin yhteydessä pikkasen tokoa Biokeskuksen parkkiksella Tiinan toimiessa apurina. Pitääkin nyt alkaa selkeästi aikaisempaa enemmän panostamaan kimppatreenien sopimiseen ja treeniapulaisten (=sukulaiset, kaverit jne.) lahjomiseen, kun ne alentavat selkeästi treenauskynnystä ja lisäksi on muutamia juttuja, joita on tosi hankala harjoitella ilman apparia. Esim. luoksetuloon tarvitaan nyt paljon toistoja niin, että joku muu sujauttaa salaa takapalkan Siirin taakse salaa sen lähdettyä, sillä totta ihmeessä Siiri huomaa joka kerta, jos itse laitan takapalkan. Tällöin yrittäminen pysähdyksissä on riippuvaista siitä, onko se takapalkka siellä vai ei.

Idarin istumisongelman kanssa tappelua jatkettiin myös eilen. Tällä hetkellä tuntuisi siltä, että ratkaisu voisi piillä paitsi koiraan luottamisessa ("kyllä se istuu"), myös äänensävyssä. Siiri istuu parhaiten, kun annan istu-käskyn korkealla äänensävyllä, kun taas normaalisävyllä annettu käsky ilmeisesti sekoittuu helposti stå-käskyyn. Olen kyllä pitkään tiedostanut käskyjen äänensävyn merkityksen, mutta käytännössä olen sitten ilmeisesti vain ollut liian huolimaton, varsinkin kisoissa jännittäessä.

Tänään Biokeskuksella luoksetulossa nähtiin tosi hyviä pysähdyksiä eli uusi treenityyli toimii, mutta ohjatussa pyrki ensin keskikapulalle (mikä on Siirille hyvin harvinaista) ja lisäksi ennakoi merkkiä.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Agilitykisauran takkuinen avaus

Jos eilen riemuitsin suuresti Siirin hienosta asenteesta ja tekemisen meiningistä kisakentillä, niin tänään oli kyllä sitten aivan päinvastaiset fiilikset. Vuorossa olivat siis meidän kummankin elämän ensimmäiset viralliset agilitykisat viime talvikautena tutuksi tulleella Purina-areenalle. Tarjolla oli kaksi agilityrataa.

Ensiksi starttasimme radalla, joka oli Mia Laamasen käsialaa. Tulokseksi saimme 10.45. Kepeillä Siiri jätti yhden keppivälin tekemättä, ja pituudella se arvioi hyppymatkan väärin kaataen viimeisen osan. Tulikin mieleen, että on paljon tullut treenattua pituutta medi-mitoilla kolmen kappaleen kanssa, eli nyt tarkkuutta tähän.

Siirin eteneminen oli jo tällä radalla varsin nihkeää: siitä puuttui ihan tyysten sellainen raivo ja tekemisen meininki, jollaista olin tottunut näkemään Siirillä agilityssä aina ennen viime tiistaina. Kuitenkaan mitään isompia jäätymisiä ei tullut. Seuraava rata olikin sitten jo viretilan osalta täysin fiasko, siis jotain ihan ennennäkemätöntä ja käsittämätöntä aikaisempaan nähden. Paikka paikoin Siiri jopa ravasi ja meno oli kaikin puolin ihan hirveän tahmeaa. Hylky tuli viimeisellä esteellä kolmannesta kiellosta.

Olo oli hivenen surumielinen toisen radan jälkeen. Ei siksi, ettemme saavuttaneet hienoja tuloksia, vaan siksi, että rakkaalla harrastuskaverillani ei selvästikään ollut tänään kivaa radalla, tai ei ainakaan likimainkaan niin kivaa kuin ennen. Enkä todellakaan ymmärrä miksi. Mitä ihmettä oikein on tapahtunut kahden viimeisen tiistain välillä? No, viime tiistain treeneissä en vielä hirveästi Siirin aikaisempaa hitaampaa menoa noteerannut, lähinnä olin vain tyytyväinen, että edes yhtenä treenikertana ehdin kunnolla sen vauhtiin mukaan. Nyt kun tahmeus vain lisääntyy rata radalta, tulee väkisinkin mieleen onko Siirillä kaikki hyvin? Onko se jotenkin kipeä? Sattuuko sitä jonkun esteen suorittaminen? Pelkääkö se jotain, josta minä en tiedä? Sillä on vaikea uskoa, että Siirin motivaatio lajiin olisi ykskaks vain kadonnut, ja tänäänkin se oli muutoin reipas kisapaikalla ja innostunut yhdessä tekemisestä ja motivaatioleluista repien innokkaasti niitä suoritusten jälkeen mutta... joku siellä radalla vaan mätti. Suuri mysteeri on myös, miksei tämä ongelma - mikä se sitten ikinä onkaan - näkynyt eilen tokokehässä jossa Siiri antoi kaikkensa ollen iloinen ja vauhdikas (sama juttu muuten viime tiistaina Ojangossa, agilityssä Siiri oli vaisu mutta tokossa teki täysillä). Myös lenkeillä Siiri painaa entiseen malliin, mikä ei puhu terveysongelmien puolesta.

No, ilman surua ei olisi iloa eikä ilman epäonnistumisia olisi onnistumisia. :-) Ehkä tämä tästä menee ohi ja löydämme agilityn riemun takaisin, katsellaan nyt ihan rauhassa. Nyt laitan tosin viralliset kisasuunnitelmat jäihin siihen saakka, kunnes Siiri taas antaa treeneissä kaikkensa kuten ennen. Sillä välin voimme tokoilla ahkerasti, kun se homma kerran tuntuu maistuvan Siirille ihan kympillä. Kovasti myös toivon, että pääsemme nyt syksyllä mejä-kokeisiin.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Tottelevaisuuskokeissa

Lauantaina palasimme tokokentille Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, treenaaminen on kesällä ollut mitä on... Parin viikon ajan nyt sentään olemme kohtuullisesti harjoitelleet ja myös muualla kuin Someron pihalla, mutta silti esim. tunnari tuli kisoja edeltävänä päivänä otettua ensimmäisen kerran kolmeen kuukauteen, ja paikalla-olotreenien saldo tuolta ajalta on tasan yksi kappale.

Yksilöliikkeet suoritettiin tällä kertaa niin, että idari otettiin erikseen ennen muita ja loput putkeen. Hyvä vaan, mitä enemmän liikkeitä tehdään peräjälkeen - sopii omalle päälleni parhaiten. Ja jos Siirillä on joskus viretilassa ongelmia, niin se liittyy ihan muuhun kuin suorituksen kestoon.

Istuminen ryhmässä. 10
Paikalla makaaminen. Arvatkaa tuijottiko liikkuria... Ei reagoinut ekaan maahanmenokäskyyn ja toisellakin meni hitaasti. Hienosti ja rauhallisesti kuitenkin makasi paikoillaan, siitä isot propsit Siirille (ja nimenomaan Siirille, ei treenarille)! 8
Idari. Eihän se istunut. Ääh. Tekisi melkein mieli luovuttaa ja hyväksyä tosiasia, että meidän idarissa ei istuta; nyt on jo vuosi yritetty saada asiaa kuntoon, mutta kun ei. Varmaan pahin ongelma on oma asenteeni ("ei se kuitenkaan istu"), mikä vähentää onnistumismahdollisuuksia. Muuten hyvää työtä, mm. tosi hyvä seuraaminen. 7
Seuraaminen. Tosi kivaa seuraamista, tykkäsin! Tiivistä, hyvä kontakti ja paikka jne. Yhden kerran Siirin huomio herpaantui ruudun takia ja jouduin antamaan toisen käskyn, mutta tuo oli todella pientä ja erilaista verrattuna joidenkin aikaisempien kisojen huomionherpaantumisiin. 9
Luoksetulo. Venyvät pysähdykset ja oisko perusasennossa vielä ollut jotain häikkää. 7
Ruutu. Upeat ja vauhdikkaat merkille ja ruutuunmenot, mutta jostain syystä sain Siirin vasta kolmannella käskyllä maahan -> 0. En tiedä mikä siinä oli, sillä Siiri kyllä selvästi kuunteli mua koko ajan, ehkä huusin käskyä jotenkin erilailla kuin normaalisti? Luoksetulo niin ikään sitten taas hieno.
Metallinouto. Kiva ja vauhdikas nouto, ote vähän pinnallinen. 9
Tunnari. Hyvää ja varmaa haistelutyötä, jonkun verran pyöritteli tikkua suussaan. 8
Kaukot. Yksi väärä vaihto ja liikkui tuomarin mukaan 90% sallitusta. Siiri ei varsinaisesti tassutellut tai muuten hinkunut eteenpäin, vaan teki osan vaihdoista vuoroin takapään, vuoroin etupään pysyessä paikallaan, mikä aiheuttaa etenemistä. Tähän liikkeeseen iski odotetusti tuo treenitauko pahiten, eli tekniikka ja asennonvaihtorutiini on selvästi kärsinyt. Siiri kyllä teki varmasti parhaansa kesän treenimäärillä. 5
Ohjattu. Merkille mennessä hidasti lopussa, mutta nouto kyllä vauhdikas ja hieno! 9

Lopputulokseksei Reijo Hagströmiltä saimme 220 pistettä, mikä oikeuttaa EVL 3 -tulokseen. Tulosmielessä ei mitenkään huikea saavutus, sillä olihan tämä tämän vuoden huonoin tuloksemme sekä pisteiden että palkinnon osalta. Kuitenkin Siirin viretila ilahdutti kovasti, se oli lähestulkoon optimaalinen! Siiri oli iloinen, vauhdikas ja koko ajan mukana hommassa kontaktia pitäen, myös väliajoilla. Sillä ei myöskään keittänyt lainkaan yli kuten joissain treeneissä viime aikoinan (kysykää vaikka Tarjalta miten se viimeksi pölhöili ;-), mutta toisaalta pidinkin leluja visusti piilossa ennen suoritusta. Ja tämä kaikki siitäkin huolimatta, että itseäni jännitti jotenkin paljon normaalia enemmän. Olo oli ihan tönkkösuolattu koko ajan, hyvä kun sai välillä hengiteltyä!

torstai 3. syyskuuta 2009

Syksy! :-)

Oho. Eipä ole tullut tänne kirjoiteltua aikoihin, mutta eipä ole ollut juuri kirjoitettavaakaan. Siinähän tuo kesä meni vähän kuten ounastelinkin. Kaikki viikonloput viimeisen kolmen kuukauden ajan olin käytännöllisesti katsoen järjestäen töissä ja lisäksi vuoroni olivat hyvin iltapainotteisia (tyyliin 14.30-23), eli mahdollisimman huono yhdistelmä koiraharrastuksia ja varsinkin kisaamista ajatellen. Lisäksi elokuussa vähäinen vapaa-aikani meni pitkälti kriisistä toipuessa, joten en nyt suostu potemaan huonoa omaatuntoa vähäisestä treenipanostuksesta.

Nyt on kuitenkin syksy koittanut ja paluu ihanaiseen ma-pe/8-16 -systeemiin edessä. Energiaa piisaa taas ja pää onkin täynnä suunnitelmia Siirin varalle - miten kivaa taas palata kunnolla koiraharrastusten pariin kesätauon jälkeen! On tässä nyt jo muutama viikko treenailtukin ihan normaalisti, mm. palattu oman seuran agilitytreeneihin Ojankoon ja treenailtu tokoa suunnilleen joka toinen päivä. Aikaisemmin kesällä oli hyvä, jos kerran viikossa sain treenattua jotain pientä kotipihalla, joten ei ihmekään, että tekniikkapainotteisissa liikkeissä riittää nyt kaikenlaista viilailua. Mm. idarissa on vähän joka osa-alueella epäpuhtautta, kaukoissa sivuttaissiirtymistä, seuraaminen on ajoittain edistävää jne. Sen sijaan "isot liikkeet" kuten ruutu ja ohjattu ovat sujuneet hienosti, mutta näinhän se on ennenkin meillä mennyt treenitaukojen jälkeen.

Viime viikon sprinkkutreeneissä Ojangossa Siiri tykitti hirmuista kyytiä ja oma ohjaus oli vähän hakusessa - ei hyvä yhdistelmä ja virheitä tuli. Tällä viikolla teimme ykkösluokan rataa ja saimme molemmilla yrityksillä virheettömän radan. Siiri vain oli jotenkin jännän tasainen ja normaalia hitaampi radalla (ja toisaalta siksi myös helpompi mulle ohjata), outoa. Muutoin se on ollut viime aikoina yhteisissä puuhissamme suorastaan raivokas tauon jäljiltä.

Kisatkin ovat aivan ovella molemmissa lajeissa, kun menin jossain auringonpistoksessa Siirin vajaa kuukausi takaperin sellaisiin ilmoittamaan... No, näkeepähän kuinka paljon on vielä tekemistä kunnon kisakuntoon pääsemiseksi. Jos nolataan itsemme, niin sitten nolataan itsemme iloisesti. :-) Ei sen kisaamisen aina tarvitse niin vakavaa olla, ilon kautta siis!

perjantai 10. heinäkuuta 2009

MH-luonnekuvaus

Töitä, Vaasan reissu, töitä... Niin vain on taas hupsahtunut viikko ilman, että olen kunnolla kerennyt Siirin kanssa tekemään mitään, vaikka motivaatiota olisi ollutkin. Tänään kuitenkin suuntasimme springeripäivien yhteydessä pidettyyn luonnekuvaukseen Punkalaitumelle.

1. Kontakti

Testi alkoi testinohjaajan tutustumisella koiraan. Siiri suhtautui uuteen ihmiseen kuten aina, eli oli kiinnostunut tervehdittäessä, mutta vieraan ottaessa lähempää kontaktia haki tukea minusta yrittäen väistää. Yllätys oli, että Siiri lähti vapaaehtoisesti vieraan ihmisen matkaan, tosin aika pian tuli kiire takaisin mamin luo.

1a. Kontakti, tervehtiminen: Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen (4)
1b. Kontakti, yhteistyö: Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta (3)
1c. Kontakti, käsittely: Väistää tai hakee tukea ohjaajasta (2)

2. Leikki 1

Seuraavaksi heiteltiin lelua testinohjaajan kanssa, mistä Siiri kiinnostui heti ollen aktiivisen ja innostuneen oloinen. Kun esine heitettiin maahan tarttui Siiri siihen - paljon hitaammin kuin tuttuun esineeseen mutta tarttui kuitenkin. Minun kanssani se olisi leikkinyt ja kiskonut esinettä ihan hulluna, mutta pidättyväisyys ei antanut periksi kiskoa esinettä TO:n kanssa vaikka mieli selvästi tekikin.

2a. Leikki 1, leikkihalu: Leikkii - aktiivisuus lisääntyy(3)
2b. Leikki 1, tarttuminen: Tarttuu esineeseen viiveellä/etuhampailla (3)
2c. Leikki 1, puruote ja taisteluhalu: Ei tartu esineeseen. (1)

3. Takaa-ajo

Tässä ei ohjaajan kuulo/kuullunymmärtäminen tjsp. pelannut, joten aluksi Siiri oli orientoitunut aivan muualle vieheen lähtiessä liikkeelle - siitä reagoimattomuus. Vasta kolmannella yrittämällä annoin Siirille tarpeeksi aikaa havaita vieheeseen kiinnitetyn "saaliin", ja toki se silloin lähti perään.

3a. Takaa-ajo: 1. Ei aloita (1) / 2. Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista (3)
3b. Tarttuminen: 1. Ei kiinnostu saaliista (1) / 2. Ei tartu, nuuskii saalista (2)

4. Aktiviteettitaso

Nelososiossa ideana on, että ohjaaja on täysin passiivisena tietyn aikaa, ja katsotaan, miten koira reagoi tapahtumattomuuteen. Siiri kävi alusta pitäen kuumana testialueen hajuista (lantaa yms. ihanaa) suorittaen oikeastaan kaikilla väliajoilla jonkin sortin intensiivihakua, ja se näkyi myös tässä. Meinasi jopa kiskoa mut kumoon yrittäessään jollekin hajulle... No, pistän kyllä surutta riistavietin piikkiin tämän "pölhöilyn", sillä arkielämässä relaaminen kaikilla väliajoilla on Siirin vahvuuksia, esim. agilitykentällä Siiri on yksi harvoja koiria, joka malttaa kaikessa rauhassa odottaa kentän laidalla h-hetkeä.

4. Aktiviteettitaso: Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen (4)

5. Etäleikki

Tässä osiossa koira oli vapaana. Nähdessään etäleikkijän ekan kerran Siiri noteerasi tämän osoittaen jonkin sortin kiinnostusta, mutta edelleenkään vieraiden kanssa leikkiminen ei kuulu sen intresseihin, joten Siiri siirtyi pian onnellisena hajujen maailmaan piittaamatta etäleikkijän houkutteluista.

5a. Etäleikki, kiinnostus: Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja (3)
5b. Etäleikki, uhka/aggressio: Ei osoita uhkauselkeitä (1)
5c. Etäleikki, uteliaisuus: Ei saavu avustajan luo (1)
5d. Etäleikki, leikkihalu: Ei osoita kiinnostusta (1)
5c. Etäleikki, yhteistyö: Ei osoita kiinnostusta (1)

6. Yllätys

Kutososiossa koiran eteen vedettiin yhtäkkiä haalari. Haalari pelotti Siiriä aikansa eikä sen luokse houkutteleminen onnistunut käden käänteessä, mutta kun se lopulta oli osoittaunut vaarattomaksi oli aika unohtaa koko juttu ja siirtyä jälleen ihanaan hajumaailmaan.

6a. Yllätys, pelko: Pakenee enintään 5 metriä (4)
6b. Yllätys, puolustus/aggressio: Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä (2)
6c. Yllätys, uteliaisuus: Menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan (1)
6d. Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus: Pysähtyy, katselee tai haistelee haalaria yhdellä ohituskerralla (2)

7. Ääniherkkyys

7a. Ääniherkkyys, pelko: Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti (1)
7b. Ääniherkkyys, uteliaisuus: Menee räminälaitteen luo ilman apua (5)
7c. Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko: Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä (1)
7d. Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus: Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan (1)

8. Aaveet

Siiri on kovin valikoiva peloissaan, sillä räminälaite ei aiheuttanut käytännössä mitään reaktioita kuten paperilla näkyy, mutta aaveita se ei arvostelulomakkeen mukaan olisi enempää voinut pelätä. Outo otus! Tosin toimintakyky kyllä säilyi jossain määrin aaveosiossakin, ja lopulta aikansa haukuttuaan aaveita vähän kauempana Siiri tuli toteamaan ne vaarattomiksi (määrätyn ajan umpeuduttua) ja oli sen jälkeen, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!

8a. Aaveet, puolustus/aggressio: Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä (2)
8b. Aaveet, tarkkaavaisuus: Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja (4)
8c. Aaveet, pelko: Pakenee (5)
8d. Aaveet, uteliaisuus: Ei mene ajoissa (1)
8e. Aaveet, kontaktinotto aaveeseen: Ei mene ajoissa (1)

9. Leikki 2

Testin lopuksi suoritettiin samanlainen leikki kuin alussakin, ja lisäksi ammuttiin useita kertoja ohjaajan leikkiessä aivan lopussa koiran kanssa. Upeasti Siiri sai koottua itsensä aavejärkytyksen jälkeen ja oli menossa lähes samalla lailla mukana kuten alussa. Ja voi sitä riemua, kun se sai leikkiä kanssani patukassa roikkuen - turhankin tutuksi tullut leukalukkokin iski.

9a. Leikki 2, leikkihalu: Leikkii, aktiivisuus lisääntyy (3)
9b. Leikki 2, tarttuminen: Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla (3)
10. Ampuminen: Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön


Testi vahvisti ja jossain määrin myös selkiytti sitä kuvaa, joka minulla Siirin luonteesta on aina ollut. Pidättyväisyys on sen ensisijainen heikkous; luonnekuvaajan mukaan tuo luonteenpiirre näkyi koko testin läpi, esim. ihmisen muotoinen tai hajuinen objekti on Siiristä aivan erilailla uhkaava kuin voimakkaat äänet. Tämä on ollut selvää aivan alusta pitäen: minulla ei ole ollut mitään ongelmia totuttaa Siiriä kovaankaan hälinään ja vilskeeseen, mutta lähikontaktit vieraisiin olivat Siirin nuoruudessa suoranainen ongelma uusissa ja oudoissa tilanteissa.

Kokonaisuudessaan Siiri yllätti minut positiivisesti, sillä en olisi arvannut sen palautuvan noin hyvin sitä kovastikin pelottaneista tilanteista. Turhan pehmeä Siiri ei siis liene, mistä on tarkemmin ajatellen ollut paljon iloa harrastuksissa. Esim. edellinen harrastuskoirani alkoi inhota agilitya törmättyään kerran radalla minuun putkesta tultuaan, mutta Siirin kanssa ei tuollaisia sattumuksia tarvitse pelätä. Lisäksi luonnekuvaajankin esiinnostama leikkihalu on ollut Siirin vahvuuksia harrastusuralla ja kompensoinut joitakin puutteita, kuten itsenäisyyttä.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Treenaamisen iloa

Nyt olemme taas päässeet tokossa treenaamisen makuun - tosin pelkästään kotipihalla ja enimmäkseen palkan kanssa leikkien, mutta so what? Kisoja ei ole tiedossa, enkä siten nyt jaksa huolehtia puuduttaviin palkattomiin treeneihin raahautumisesta jonnekin hiekkaerämaahan kun isolla, varjoisalla ja vihreällä pihalla leikkiminen on vain niin paljon mukavampaa näillä keleillä. Ennen syksyä toki pitäisi jostain löytää se taikasauva, jolla saan itseni siitä palkatta hinkkaamisesta pitämään, tai sitten pitää vain tolkuttaa itselleen, että tavoitteiden eteen pitää tehdä myös niitä vähemmän kivoja asioita.

Siirin asenne treeneissä on ollut ihan fantastinen - nyt ymmärrän taas paremmin sitä loppukevään treenaamisen ja kisaamisen nihkeää fiilistä (mukaanlukien kisa, jossa saavutimme ekan EVL-ykkösemme). On vain kerrassaan tympeää katsella kaiken maailman ravaamishölköttelyjä merkillä, noutojen palautuksissa ja sellaisissa tai nuuskutteluja välittömästi suoritusten loputtua tai pahimmillaan niiden aikanakin yms. kun tietää, miten sähäköihin, intensiivisiin ja täynnä voimaa oleviin suorituksiin Siiri pystyy lämpötiloista ym. The Olosuhteista riippumatta. En tiedä, onko tämä nyt sitten vain Oma Piha -illuusiota, mutta Somerolle saavuttuamme Siirin suoritukset ovat olleet silkkaa tulta ja tappuraa: herkeämätöntä tuijotusta ja odotusta väliajoilla, sataprosenttisen herpaantumatonta ja intensiivistä seuraamista, merkille, ruutuun ja kapuloille ampumisia, kiitolaukkaa kohti reiden vasenta sivuani...

Toki korkea vire tuo toisinaan lieveilmiöitä, kuten varaslähtöjä, lievää ääntelyä ja ennakointia, mutta yleensä korjaamiseen riittää pieni muistuttelu. Esim. Siirin ennakoidessa luoksetulossa en päästä takapalkalle, vaan palkkaan vasta luonani, ja tuloksena on seuraavalla toistolla täydelliset pysähdykset. Tai Siirin varastaessa ruudusta palkkaan pari kertaa paikallaolosta -> ei enää varasta. Toista on yrittää vaihtaa koko suorituksen läpi kestävä, liian matalavireinen ja poissaoleva moodi toiseen, puhumattakaan siitä huonosta fiiliksestä joka mulle laamailusta tulee... Se on ihan ylivoimaisen voimakas verrattuna vauhdin aikaansaamien virheiden tuomaan fiilikseen, sanoi sääntökirja virheiden vakavuudesta ihan mitä tahansa (esim. hidas merkki -> -0,5-1 p. vs. ruudusta varastaminen-> 0).

Agilityssäkin olemme käyneet nyt pari kertaa täällä Somerolla. Viikko sitten oli ongelmia renkaan kanssa, juuri kun luulin saaneeni sen lopulliseen kondikseen... Siiri meni sitkeästi renkaan ja kehikon välistä, ja olipa jossain vaiheessa renkaan molemmin puolin ihmisiä varmistamassa, että saataisiin niitä onnistumisiakin. Tänään taas rengas sujui kuin vettä vaan ilman tarkkaa ohjaustakin, joten ehkä viimekertainen oli vain joku satunnainen päähänpisto.

Tänään harjoittelimme kontakteja, kontakteja ja vielä kerran kontakteja. Ne ovat ehdottomasti yksi vahvuuksiamme, sillä en muista Siirin kertaakaan tehneen kontaktivirhettä. Luotto koiraan tässä asiassa on ehkä turhankin suuri, sillä helposti nykyään vain vedätän kädellä ohjaten alakontaktitkin läpijuoksuina ilman sen kummempia pysähtymisiä tai palkkailuja.

Kepit sujuivat hyvin ja huonosti. Ensimmäistä kertaa Siiri haki radalla keppejä, mutta tuli sitten niitä tyypillisiä kuumumissekoilujakin varsinkin "väärältä" puolen ohjatessa. Mikäköhän siinä on, että mikään muu este ei vedä Siiriä yhtä tuhannen kierroksille kuin kepit, vaikken varmaan koskaan ole palkannut niistä leluilla? Hirveä mölykin, vaikkei Siiri muuten pidä agilityssä juurikaan ääntä edes odotellessa.

Kisalisenssi saapui vastikään, joten ei muuta kuin kisakalenteria zuumailemaan. Varmaan elokuussa startataan ekoissa agikisoissa, sillä heinäkuussa näyttäisi olevan vähän huonosti kisoja täällä etelässä.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Hiljaiseloa

Daah. Juuri kun olin löytänyt mainion treenimotivaation itselleni molempiin lajeihin, ja Siirikin vaikutti olevan megahienolla asenteella mukana, niin homma lässähti yhdeksän kuukauden loman loppumiseen... Nimittäin ihan lomalta koulu tuntuu kesätöiden rinnalla - tosin auttaisi varmaan koulurasituksen puutteeseen, jos pänttäisi joskus muulloinkin kuin tenttilukulomilla. Niilläkään en ole saanut stressiä kunnolla päälle, sillä tentit ovat kaikesta huolimatta sujuneet aina tosi hyvin. No, anyway, toisin kuin koulun aikana niin nyt en ole jaksanut vapaalla ajatella juuri muuta kuin sohvaa ja töllötintä, ja se näkyy myös treeneissä, tai siis niiden puutteessa. Kesäkuun aikana ei olla käytännöllisesti katsoen tehty Siirin kanssa mitään. No, eiköhän tähänkin vielä sopeuduta, kunhan saan vielä huomenna mentyä tenttimään yhden todella laajan tentin. Toisaalta sitten taas vapaatkin vietän kyllä mieluummin muualla ja muissa kuin koiramaisissa puuhissa eräästä sattuneesta syystä, eli nihkeetä on...

Siispä ihan oikein tein, kun paahdoin keväällä koiraharrastusten parissa varautuen viettämään kesälomaa niistä. Ainakaan tokokisoja ei ole tiedossa ennen syksyä, mutta mahdollisesti agilityura saatetaan korkata kunhan kilpailulisenssi nyt saapuisi - niihin kun pystyy ilmoittautumaan riittävän lyhyellä varoitusajalla eikä onnistuminen välttämättä vaadi jatkuvaa hinkkaamista kuten toko. Hyvä tietysti olisi päästä välillä treenaamaankin, mikä on vähän haastavaa, sillä oman seuran treeneihin on täältä Somerolta puolentoista tunnin ajomatka, no thänks. Olemme kyllä alkaneet käydä paikallisen seuran treeneissä, mutta niistäkin on jo jäänyt pari kertaa väliin Siirin megavarkauden (mokoma varasti monta kiloa koiranmuonaa ennen treenejä) ja iltavuoron takia.

Mutta siis joo, pääasiassa jatkamme koirajuttujen osalta hiljaiseloa sekä täällä blogissa että IRL, syksyllä sitten taas täysi hööki päälle kun loma taas alkaa. ;-)

tiistai 26. toukokuuta 2009

Maalaiselämää, kotitokoja ja agiliitoa, asenteella!

Olemme nyt viikon viettäneet Siirin kanssa maalaiselämää Somerolla parin kuukauden tauon jälkeen, ja oi sitä metsästyskoirasielun ja omistajan hermojen auvoa ja onnea! Itse viihdyn kyllä loistavasti Viikissä, mutta Siirin olemus suorastaan säteilee sellaista tyytyväisyyttä ja tasapainoisuutta sen saadessa mielin määrin kirmailla pitkin lääniä kaikki aamu- ja iltapissat mukaan lukien. Aina ensimmäisenä ulosmennessä täytyy tarkistaa kuusiaita ja puskat äänekkäällä rähinällä, ihan kuin siellä jotkut tipuset uskaltaisivat majailla Siirin ollessa maisemissa... Sen jälkeen mennään ristiin rastiin hehtaarien kokoista piha-aluetta. Toki joskus täytyy Siiri lenkillä kytkeä hihnaan, mutta kas - poissa on se ihan kammohirveä, krooninen ja hermoja piinaava vetomania. Sitä esiintyy kaupungissa, jossa tämän äärimmäisen riistaviettisen koiran vapaana kirmailut on pakko rajoittaa pyrähdyksiin Sipoon koirametsässä.

Ehkä Siirin maalaiselämän onni on heijastunut myös tokoiluihin, sillä THE attitude is back! Pitkästä aikaa, motivaatiokuopan pohjalla taistellessani vihdoin löysin sen mitä eniten olen viime aikoina kaivannut - tosin tutulla kotikodin pihalla, mutta kuitenkin. Kuten blogia lukeneet varmasti ovat huomanneet, se ei ollut sittenkään ykköstulos EVL:stä, vaan tuo ihana "tokotokomaa-jippijaijee" -asenne. Eli se, kun koira täpisee innosta odottaessaan lupaa suorittaa liikettä tai tuijottaa sinua väliajoilla herkeämättä odottaen, mitä seuraavaksi on luvassa; se, kun koira työskennellessään näyttää ihan ylitsepääsemättömän kauniilta, ulkomuodollisista ominaisuuksistaan riippumatta... Jopa äiti tuli kehumaan Siiriä kauniiksi sen tokottaessa pihalla. ;-)

Nyt kun vielä saisi tuon asenteen siirrettyä kotipihan ulkopuolelle, niin olisi aika huippua. :-D Ja kuten tuttua, vauhti ja säpinä tuo mukanaan myös vaarallisia tilanteita - niin tänäänkin. Siiri meinaan tuli luoksetulossa ihan härskisti pariinkin otteeseen läpi, koska hinku mukamas taskussa olevalle palkalle eilisen loppuosatreenin jäljiltä oli niin suuri. Vasta reipas karjaisu toi mukanaan kunnon pysärit. Eli on tämä tokoilu vaan melkoista tasapainoilua vauhdin, tekniikan ja liikkeiden eri osasten kanssa - ja siksi niin jännää ja haastavaa.

Tänään piti käväistä vielä Helsingissä, ja samalla mentiin Siirin kanssa agiliitelemään Ojankoon. Jälleen oli vuorossa ykkösluokan rata. Vaikeimmaksi kohdaksi meillä muodostui aita, joka oli vähän sivussa kolmen esteen suorasta. Siiri meni niin kovaa, että jäin auttamatta jälkeen, ja siinä tuli sellainen töksähdys etenemiseen - minä kun en Siirin takaa oikein kykene sitä ohjaamaan... Muuten kokonaisuudessa kivaa menoa, ihanasti jaksaa Siiri aina tsempata loppuun saakka agissa helteestä huolimatta! Minun pitäisi vaan aloittaa kuntokuuri nyt kun näitä täyspitkiä ratoja on alkanut tulla kuvioihin, hyvä kun saa henkeä maalissa. Huomaa, että on juoksuharrastus jäänyt, ja jumpastakin on lintsailtu kuukauden päivät.

Ensimmäistä kertaa harjoittelemallamme radalla oli myös kepit. Ensimmäisellä kierroksella ne sujuivat puhtaasti, mutta meillä on sellainen ongelma, että keppien suoritusvarmuus laskee vireen kasvaessa, ja niinpä siinä tuli rataa uusiessa sitten sähläiltyä kun Siiri ei meinannut pysyä nahoissaan. Suu auki ihastuksesta katselin treenikavieriemme Sadun ja Napin kujilla opetettuja keppejä: satavarmaa tykitystä ohjaajan sijainnista riippumatta, vau. No, itsepähän päätin palata alkuperäiseen tyyliimme kun ei vaan tullut talvella kujilla käytyä riittävän usein, ja tässä sitä sitten hinkataan keppejä hamaan loppuun saakka. :-D

lauantai 23. toukokuuta 2009

Paluuyritys nro 2 tokotokomaahan

No vautsi vau, tänään sain sitten pykättyä pystyyn kuukauden kolmannet tokotreenit. Olin ilmoittanut Siirin näyttelyynkin, mutta ei ole tehnyt leikkaus Siirin jo ennestäänkin kotikoiramaiselle olemukselle hyvää, joten kyllä taitaa olla Siirin näytelmät näytelty - varsinkin kun omakin kiinnostus siihen maailmaan tuntuu kadonneen loppuiäksi. No, onpahan yksi kriteeri vähemmän seuraavaa koiraa hankkiessa. ;-) Mutta siis Haukkukalliolle joka tapauksessa suunnattiin. Ensin Siiri sai hillua kentällä vapaasti tulevan lenkkikaverinsa rottweiler Titon kanssa, sen jälkeen siirryttiin tokon pariin.

Ohjelmassa oli ruutu, ohjattu ja luoksetulo kera runsaan palkan. Ruudussa jäi vähän turhan etureunaan joka kerta ja ohjatussa yritti taas ensin mennä keskikapulalle. Sen jälkeen sujui kuitenkin tuttuun varmaan tyyliin. Ohjatun merkit tahtovat vaan nykyään myös normaaleissa treeneissä olla hitaita varsinkin ilman "missämissä"-alkuhetsiä juuri ennen lähetyskäskyä. Eli paljon pallopalkkaa niihin, mutta mitään ravaamislönkyttelyjä ei kuitenkaan vahvisteta.

Luoksetulo sujui oikein hyvin! Nyt pitää vain jatkossakin muistaa palkata kunnolla myös loppuosan sivulletuloa, aikaisemmin se on jäänyt lähes täysin huomiotta. No, Siperia opettaa!

Kaiken kaikkiaan fiilikseksi tulevia treenejä ajatellen jäi, että nyt saa revitellä kunnolla palkan kanssa, sillä Siirillä on totisesti parempaakin asennetta ja vauhtia tokossa nähty mitä viime aikojen treeneissä ja kisoissa kokonaisuudessaan. Tosin myönnän olevani vähän yliherkkä yksittäisille virheille ja hidasteluille (esim. tuo merkki), ne alkavat ärsyttää turhan helposti ja saada suhteettoman suuria mittasuhteita - ylipäätään pitäisi päästä tuosta alhaisesta ketutuskynnyksestä eroon sekä treeneissä että kisoissa. Enivei, pallonviskelyä, revitystä, pyöritystä, yhdessä leikkiä ym. nyt kuitenkin peliin ja kunnolla! Tietenkään unohtaa ei saa useamman liikkeen kokonaisuuksia, joista vauhdikas ja nostattava supermegapalkka, ei mikään "tossa lelu sulle ole hyvä" -tyylinen. Minun on nyt taottava kallooni, että pääongelmamme ei ole mikään loppua kohti kuumuminen, vaan ihan perusmotivaation ylläpito. En saisi ikinä unohtaa, että Siiriltä kuitenkin puuttuu lähes täysin sellainen luontainen halu hakea kontaktia ja työskennellä ihmisen kanssa, eli homma on hyvin pitkälti kiinni motivoimistaidoistani.

Tokojen jälkeen tein vielä pientä agilityradan pätkää, jolle tuli kierrätys ja pari valssia. Tein kierrätyksen sekä taakseheittona että sylkkärinä, molemmat pelittivät ihan hyvin.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Takkuinen paluuyritys tokotokomaahan

Ei sitten sujunut paluu tokotreenien pariin ihan niin kuin olin suunnitellut... Tarkoitushan oli viime viikolla ruveta taas säännöllisesti treenaamaan ja laittamaan aikaisemmin esille tulleita ongelmakohtia kuntoon. No, pari todella epäonnistunutta treeniä sain kuitenkin tehtyä. Ensin sain palkallisissa treeneissä aikaan ties mitä virheitä luoksetulon läpi ryysimisestä toistuvaan ohjatun keskikapulalle juoksemiseen (täysin epätyypillistä Siirille!). Seuraavaksi vuorossa oli EVL:n alkuosa palkatta Ojangossa, ja kas kummaa: Siiri teki hommia melkein yhtä huonolla asenteella kuin kisoissakin toistaen viime kisojen virheitä, mm. seuraamisessa oli alkuhaahuiluja ja luoksetulossa meni nuuskuttelemaan taakseni. Pääsin siis kieltämään Siiriä näistä, mutta en ole vakuuttunut, onko se oikea tapa puuttua asiaan. En nimittäin ole ihan varma mistä tuo nuuskuttelu johtuu. Motivaation puutteesta ja priorisoinnistako (hajut vs. toko ilman palkkavirtaa)? Rajojen koettelusta? Silkasta palkattoman treenin puutteesta? Vai kenties rauhoittelusta? No, ainakin Siiri petrasi käytöstään kieltojen jälkeen ja jätti nuuskuttelut, mikä ei puhu rauhoittavien signaalien puolesta, kuten ei myöskään se, että tuota esiintyy nyt sitten näemmä ihan kunnolla muuallakin kuin kisoissa ohjaajan ollessa tavallista kireämpi ja töksähtelevämpi. Ja oikeastaan on todella hyvä, ettei tuo käytös ole sidottua vain kisatilanteeseen, sillä kuten jo todettua, kisatilanteiden tehokas, säännöllinen simuloiminen voi olla vähän hankala järjestää.

Viikonlopusta alkaen taas olen ollut niin väsynyt, ettei tokon treenaaminen ole käynyt mielessäkään. Lauantaina olin sitteröimässä aamuneljään asti varsaa eläinsairaalalla, ja lisäksi luottonukkumatillani on joku onneton epäpätevä tunari sijaisena. Agilityyn virta sentään riittää, kun se on nyt niin pop; eilen väänsimme Ojangossa ykkösluokan rataa, joka tuntui ihan mukavalta. Mutta kattellaan sitä tokoa sitten, kun olen taas virkeämpi. Saa nähdä, koska sekin aika koittaa, sillä edessä on vielä iso, kotieläinten anatomian yhteen kasaava tentti ja sen jälkeen kolme kuukautta paahtamista epäsäännöllisessä vuorotyössä... Mutta täytyyhän sitä rahaa saada, jotta voi täysillä Siirinkin kanssa harrastaa - kyllä koiraharrastus on kummasti auttanut tuhoamaan kaikki viime kesän säästöt ja opintolainan. :-D

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Epävirallinen agilitykisauran korkkaus

Kuten vähän aika sitten totesin, olen vitkutellut jonkun aikaa ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin osallistumista - ja ihan turhaan! Tänään onneksi lopulta rohkaistuin, ja suuntasin kotikentällemme Ojankoon starttaamaan Siirin kanssa kahteen otteeseen maksimölleissä.

Ensimmäinen ajatus radasta oli, että tämähän on vaikeampi kuin olin ajatellut, sillä odotin lähinnä jotain pelkkää suoraa. Kinkkisin kohta oli tiukka käännös aidalta tulosuuntaan toiselle aidalle, ja tämän jälkeen käännyttiin taas hypäten seuraava, viereinen aita vastakkaiseen suuntaan. Tähän tuli siis pari valssia. Ennen ensimmäistä starttia minua jännitti hurjasti (älkää edelleenkään kysykö miksi), mutta päästyämme vauhtiin jännitys katosi ja teimme puhtaan radan alittaen ihanneajan roimasti. Toisessa startissa teimme saman radan uudelleen, tuloksena jälleen 0-rata ja edellistä kierrosta pari sekuntia nopeampi aika (AV -27,10).

Pisteenä i:n päälle voitimme kisan sijoittuen siis ykköseksi kymmenestä koirasta! JEE! Kyllä Siirissä vaan vauhtiakin agilityradalla piisaa. Se oli myös tosi mukavasti ohjattavissa ja kaikki pelasi: putkiin lähetykset, haltuunotto tuossa aikaisemmin mainitussa käännöksessä yms. Mitään turhia kaarteluitakaan ei juuri tullut, mikä kertoo, että olin ohjauksissani kerrankin ajoissa.

Sain ensimmäisistä epävirallisista kisoistamme paitsi aika lailla nappiin menneen suorituksen, myös paljon kaipaamaani itseluottamusta ohjaajana. Ei tämä laji niin mahdottoman vaikea ehkä olekaan, ei edes minulle, jolla on kaksi vasenta jalkaa.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Hei me treenataan taas

Tänään katkesi Siirin "huima" reilun viikon mittainen treenitauko, ja niinpä suuntasimme Ojankoon agitreeneihin. Aluksi harjoittelimme aidoilla radanpätkää, johon tuli mm. valevalssi, kierrätystä ja takaaleikka. Aika kivasti saatiin tuo pienen alkusäädön jälkeen sujumaan, olin varsin tyytyväinen!

Seuraavaksi vuorossa oli sinänsä tosi helppo pikku rata, mutta se piti ensin tehdä ilman ääntä, sitten ilman käsiohjausta. Siiri oli ihan super pro, samoin kuin viimoisessa harjoituksessa, jossa ideana oli, että koira hakee itsenäisesti putkien päät ja ohjaaja pysyttelee edellisen esteen takana. Aikamoista edistystä on tapahtunut viime syksyyn nähden, jolloin Siirille sai usein kädestä pitäen näyttää mistä se putki oikein alkaa.

Treenien jälkeen mentiin vielä Sipoon koirametsään. Ihan mainio paikka, siellä uskaltaa pitää vapaana jopa tätä minun wannabe-ajokoiraa. Olipahan ihana kevätilta!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Lepoviikko

Siiri on pitänyt ihan totaalista lomaa kaikista harrastuksistaan tällä viikolla. Edes pieniä sisätokoja ei olla tehty, ja agilityharkatkin jäivät väliin koirahierontakurssin takia (tai itse asiassa silloin olisi ollut möllikisat). Tänään lomailu jatkuu Siirin osalta edelleen, sillä menen kohta töihin mätsäriin. Ajattelin, että kuukauden tiiviin kisaputken jälkeen on mitä oivallisin tilaisuus nollata tilanne kokonaan, ja antaa uusien treenisuunnitelmien hautua ja molempien treeni-innon patoutua.

Eilen olisi kyllä ollut vielä yksi tokokisailumahdollisuus ja vieläpä tässä ihan lähikulmilla, mutta menin mieluummin varsasitteriksi hevossairaalalle, kun semmoinen mahdollisuus tarjoutui. Ja muutenkin Siirin vire oli viime kokeissa sitä luokkaa, että nyt on ihan oikeasti korkea aika vain keskittyä sen kisavireen kuntoon laittamiseen eikä kuvitella, että pelkkä treenien harventaminen ja jotkut hassut leikkitreenit (vaikka sinänsä yhä mielestäni tärkeitä ovatkin) ajaisivat saman asian. Motivaatio asian suhteen on kyllä korkealla, sillä tiedän, että Siirissä on potentiaalia - kisojen ja treenien välinen kuilu vain pitää saada pienemmäksi. Mahdollisuudet ovat tietysti rajalliset ilman tiivistä omaa treeniporukkaa, mutta saisi nyt edes ne palkattomat treenit ja edes jotkut kisamaiset elementit säännölliseksi osaksi treenejämme... Täytyy kyllä tunnustaa, etten yhtään tykkää itse palkattomista treeneistä, mutta tässä vaiheessa on vain opeteltava tykkäämään sen sijaan, että heiluu joka treeneissä lelujen ja namien kanssa jonkun tekosyyn varjolla.

Agilitytreeneissä yritämme käydä ahkerasti nyt kun vielä voi - kesäksi joudun muuttamaan kesätöiden takia Somerolle, ja vähän huolettaa miten agilityn silloin käy. Motivaatiota kyllä riittäisi. Pitää nyt tässä kuussa rohkaistua korkkaamaan myös epävirallinen agilitykisaura. Pari kertaa on ollut jo ihan hilkulla... Ihan hullua, miten en juuri jännitä EVL-tokokehään menoa, vaikka siellä jokikinen eleeni ja äännähdykseni on tiukan "natsisyynäyksen" alla, mutta sitten taas kynnys johonkin pikku mölliagikisaan osallistumiseen on suhteessa niin suuri.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Koirahierontakurssilla

Osallistuimme tänään Siirin kanssa K9:n järjestämälle, Miina Aallon pitämälle hierontakurssille. Kurssi oli tosi hyödyllinen, varsinkin kun olen tähän mennessä suhtautunut aika huolettomasti Siirin lihashuoltoon. Tähän pitää tulla muutos, sillä Siiri on kuitenkin aktiivinen harrastuskoira, ja lisäksi se tekee ihan päätä kylmääviä fyysisiä suorituksia päästessään kirmaamaan vapaana metsissä Somerolla tai Sipoossa.

Tässä joitakin ohjeita koiran lihashuoltoon, lähinnä itselleni muistilistaksi. ;-)

- liikunnassa tärkeintä monipuolisuus
- viikossa yksi lepopäivä, jolloin lenkkeillään vähemmän
- Alkuverryttely koostuu yleisverryttelystä n. 1 h ennen treenejä ja lajikohtaisesta verryttelystä n. 10-15 min ennen treenejä. Alkuverryttely ei ole kävelyä ja nuuskuttelua, vaan ravia/laukkaa ja lajikohtaisessa verryttelyssä samanlaista liikettä mitä itse suorituksessakin tulee vastaan.
- koira pidetään odotusaikana lämpimänä
- loppuverryttelyksi hölköttelyä ja kävelyä 10-15 min vähän treenien jälkeen
- n. 1 h treenin jälkeen venytellään etu- ja takajalat eteen, taakse ja sivulle (10-20 sek/venytys)
- 5 min ennen suoritusta lyhyet venytykset (5 sek)
- palauttavan hieronnan (n. 10 min) voi tehdä fyysisen rasituksen jälkeen seuraavana iltana tai päivänä
- kevyttä hierontaa (n. 30 min) voi halutessaan tehdä useasti viikossa, tällöin keskitytään yhteen alueeseen
- koiraa kannattaa opetella tunnustelemaan ja etsiä ongelmakohdat

Teorian lisäksi harjoittelimme eri hierontatekniikoita ja venyttelyjä, ja lopuksi koirahieroja kävi koirat yksitellen läpi. Siiriltä löytyi jumia selästä, joten sitä kannattaa hieroa erikseen. Peruslihashuollon (verryttelyt, venyttelyt) lisäksi otamme ainakin Someron vierailuille ohjelmistoon palauttavat hieronnat, sillä Siirillä on joskus tullut ihan karmeita lihasjumeja maalla vapaana hurjastelusta.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Siirin kuulumiset ja treeniblogi yhdistyvät

Sen jälkeen, kun lopetin tunnollisen treenien ylöskirjaamisen, on Siirin treeniblogin merkitys tuntunut vähän hämärältä. Siksi päätin yhdistää kuulumiset ja treeniblogin, eli jatkossa tulen kirjoittelemaan treenikuulumiset tänne kuulumisten puolelle, luultavasti entistäkin suurpiirteisempään tyyliin. Vanhat treeniblogin merkinnät siirtyvät pelkästään omiin arkistoihini.

lauantai 2. toukokuuta 2009

TOKO-koe, Tampere - no tulihan se sieltä!


Noin kymmeneltä koetta edeltävänä iltana huomasin, että kokeet ovatkin lauantaina, eivätkä sunnuntaina kuten olin kuukauden ajan ajatellut. Lisäksi en ollut viikolla oikein ehtinyt panostaa treeneihin mm. vapun takia, ja olinkin vakuuttunut, ettei meillä ole ykköseen mahdollisuuksia - silti vain lähdin kukonlaulun aikaan taittamaan parin tunnin ajomatkaa kisapaikalle... Mutta onko joku joskus muka sanonut, että koiraharrastus on aina ihan tervettä touhua. ;-)

Liikejärjestys oli mukavasti sekoitettu, ja yksilöliikkeet jaettu peräti kolmeen osaan.

Paikalla istuminen. 10
Paikalla makaaminen. Jälleen kerran tuijotti liikkuria ikään kuin ei koskaan olisi sellaista nähnytkään, ja tarvitsi kaksi käskyä mennen toisellakin hitaaasti. Tuomari kuvasi tätä alkua osuvasti mullitteluksi. Lisäksi oli vääntelehtinyt paikallaolossa. 6,5
Metalli. 10
Seuraaminen. Siirillä oli taas jotain ihan hämäriä, yhtäkkisiä huomion herpaantumisia, jolloin se saattoi vain unohtua haistelemaan, jättää perusasennon tekemättä tms. Tuomari tiivisti hyvin, "seuraa erinomaisesti silloin kun jaksaa seurata". Lisäksi sain itse paljon noottia liikkumisestani: käännöksistä, pysähdyksistä, askelsiirtymistä yms. 7
Ohjattu. Taas lattea vire, mutta pisteitä taisi lähteä jostain muusta, en nyt muista mistä. 8,5
Kauko-ohjaus. Toinen yksilöosio alkoi kaukoilla. Teknisesti erittäin priimat vaihdot, takapää pysyi hienosti paikoillaan. Aika hyvin, kun viikkoon ei ole tullut otettua edes pieniä sisäkaukoja. 10
Idari. Kiva mennä kiertämään rinkiä, kun tietää lähes satavarmasti, ettei koira istu (viimeksi treeneissä en saanut Siiriä millään ilman apuja istumaan). No, eihän se tosiaan sitten istunut. 6,5
Luoksetulo. Hyvät pysähdykset ja tuli ripeästi joka käskyllä MUTTA... lopussa Siiri juoksi ihan kylmän viileästi ohitseni nuuhkimaan jotain hajua taakseni! Siis mitähhh? No, tuli lopulta sieltä sivulle, ja saatiin kuin saatiinkin vielä pisteitä. 5
Ruutu. Viimeisessä osiossa oli vain ruutu ja tunnari. Ruutu oli muuten täysin priima, mutta kääntäessäni päätä Siirin kutsuakseni yllätys yllätys huomasin, että Siirin kuikuili kaula pitkänä jotain takana olevaa hajua... Eka luoksetulokäsky ei tuottanut mitään reaktiota, toisella näytti hetken hieman hölmistyneeltä ja sitten pinkaisi yhtäkkiä kovaa kyytiä luokse kuin sanoen "niin tätä tokoahan mä koko ajan olin tekemässä". 8
Tunnari. 10

Lopputuloksena 261 pistettä ja meidän ensimmäinen EVL 1 -palkinto, tuomarina oli Marja Ala-Nikkola. Jesh, on tuon ykkösen eteen töitä tehtykin, tuntuu tosi hyvältä. Kevään tavoitteemme eli TVA-kellon käynnistäminen täyttyi sittenkin! Hyvä Siiri, mun oma, ainoa ja paras toko-otus. :-)

Kolikolla on myös kääntöpuolensa, eli päivän sana on paitsi ykkönen, myös haistelu. Siiri saattoi tehdä täysin ok työtä, ja silti ihan yks kaks vain unohtaa täysin mitä oli tekemässä ja jäädä haistelemaan. Ja sitten tietysti liikkeiden välit ovat erityisen hankalia. Ketutti välillä kyllä aika paljon, vaikka itseähän sitä tietysti saa aina katsoa peiliin, jos koira toimii erilailla kisoissa kuin treeneissä... No, pitää kesän kisatauolla yrittää laittaa tuota kisavirettä kuntoon palkattomilla treeneillä, liikkeiden takaperinketjuttamisella ym. Siiri on kyllä osoittanut osaavansa EVL-liikkeet, mutta kisakokonaisuus täytyy ottaan paremmin haltuun luomalla koiralle mielikuva yhdestä intensiivisestä yhtäjaksoisesta suorituksesta, joka alkaa ja päättyy kehän reunalle. Turha sitä on aina vain jotain lämmintä ilmaa tms. syyttää kuten viime viikolla, kun tarttis vaan ottaa se lusikka siihen kauniiseen käteen.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

TOKO-koe, Lieto - on se ykkönen tiukassa...

Paikalla istuminen. 10
Paikalla makuu. Maahan hitaasti. 9,5
Seuraaminen. Seuraaminen alkoi yllättäen juoksulla, ehkä siksi oli molemmilla jotenkin pasmat alussa ihan sekaisin? Minä en kuullut, mitä liikkuri käskytti ja Siiri unohti jossain vaiheessa ihan kokonaan, mitä oli tekemässä. Muutenkin ihan luokatonta seuraamista meiltä, mm. pari perusasentoa jäi tekemättä, huomion herpaantumisia. Huh, ihan kyllä noiden pisteiden arvoista. 6
Idari. Annoin istumisessa tosi vahvan lisäavun (-2p), nyt se ei kyllä enää ollut tarkoituksellista... Alitajunta ei vaan luota koiraan tuossa kohtaa. Lisäksi seisomisessa liikkui vähän eteenpäin, pitäisi joskus videoida tuota. Mutta siis joo, Siiri teki kutakuinkin miten on opetettu, seuraaminenkin ok. 7
Luoksetulo. Maahanmenossa jäi ensin seisomaan, toisella käskyllä maahan. Lisäksi seisomisen käsimerkki taisi jäädä vähän päälle. 7
Ruutu. Hyvin merkille, mutta ruutua ei hahmottanut, ei sitten lainkaan. Juoksi ihan vikasuuntaan. No, noita hahmotusongelmia nyt vain Siirille satunnaisesti tulee treeneissä ja nyt sitten tänä vuonna ekaa kertaa kisoissakin, niille ei vain voi mitään eikä niitä saisi jäädä liikaa murehtimaan varsinkin kun niin monta onnistunutta kisaruutua jo alla. 0
Ohjattu. Teknisesti varsin moitteeton suoritus, mutta missä vauhti, missä draivi? Ravasi palautuksen, siis ravasi! Yleensä huonommassakin vireessä menee nipin napin laukalla. 9
Metalli. No tässä olikin sitten ihan kivasti tekemisen meininkiä, mikä tarkoitti myös kapulan varomatonta poimimista, siitä lähti pisteitä alaspäin. 8
Tunnari. Ihan kiva tunnari, aavistuksen jauhoi kapulaa lopussa. 9
Kaukot. Liikkui eteenpäin seiso-istu-vaihdossa kun teki sen takajalkoja liikuttamalla eikä etujalkoja kuten on opetettu. 8

Kaiken kaikkiaan Siiri oli vähän laiskalla tuulella sekä kehässä että kehän ulkopuolella, oli vaikea saada sitä tänään syttymään tokotokomaasta. Erityisen hyvin tämä näkyi jälleen liikkeiden välillä. Ihan selkeästi kyllä kuuma ilma flegmatisoi sitä; sen kapasiteetti ei enää vain täysin riitä kun on lämmintä ja tiivis kisaputki päällä, tämä näkyi viime torstaina ihan tavallisissakin treeneissä palkan kanssa. Eli eipä kai siinä vireessä sen ihmeempää. Kesällä jääkin kisaaminen joka tapauksessa aika minimiin, hyvä kai niin. Ja jatkossa pitää välttää tiivistä kilpailukautta.

Niin, tuloshan oli EVL 2, 226 pistettä. Eli jälleen yksi kakkostulos entisten jatkoksi: eikös nämä jo voisi yhdistää yhdeksi megaykköstulokseksi. :-D Kyllä meinaan se ykkönen alkaisi tehdä aika nannaa, sen verran paljon vaivaa tässä on kuitenkin jo nähty. Vaikka eihän se riitä, meidän tarttis olla myös tasaisen hyviä. Tuomarina oli Tuija Sere, joka osoittautui tarkaksi ja reiluksi tuomariksi. Pisteitä putosi tasaisesti juuri niistä asioista, mistä kuuluukin.

Kisojen jälkeen kyllä sitten virtaa riitti. Mentiin kaveria moikkaamaan, ja Siiri ei ollut muutamaan tuntiin sitten hetkeäkään aloillaan, vaan "saalisti" koko ajan tuoden minulle ison läjän pehmoleluja... On se vain hassu ja kultainen otus.

Kuvia kokeesta, ottanut Sirpa Saari (ks. lisää)

Oma löytyi varmasti

Vauhdikas hyppynouto

Ohjatun noudon palautus

Vauhdikas lähtö merkiltä ruutuun - jota ei sitten löytynytkään...

Tyypillinen Siirin priima merkki

lauantai 18. huhtikuuta 2009

TOKO-koe, Harviala

Aamu ei alkanut kauhean hyvin: päästyäni tien päälle huomasin erittäin konkreettisella tavalla, että tiethän ovat ihan jäässä ja lumen peitossa. Kesärenkaat alla, joten siinä sai sitten körötellä satasen alueellakin kuuttakymppiä... No, hengissä selvittiin ja ehdittiin vieläpä ajoissa perille!

Koe pidettiin maneesissa, ja pisti hieman jännittämään, kun Siiri juuri ennen ensimmäistä kehäänmenoa rupesi iloisesti sukeltelemaan hevosen lannassa... No, onneksi uudet jännät hajut eivät sen koommin enää herättäneet kiinnostusta.

Paikalla istuminen. 10
Paikalla makaaminen. Nyt meni ripeästi ja hyvin maahan, kisojen maksettu kisatreeni toimii. :-D Istumiseen tarvitsi toisen käskyn. 9

Yksilöliikkeiden järjestys oli ilokseni sekoitettu, kivaa! Kaikista kolmesta osuudesta Siiri sai perinteisesti narulelun palkaksi repusta, ja nyt alkoi vihdoin tuntua, että kunnon ehdollistumista tuohon reppupalkkaan on tapahtunut.

Tunnari. Mikä vauhdikas hieno nouto, myös palautti ripeällä laukalla - jee! Kyllä teki hyvää viime maanantain laamailun jälkeen. Tunnistusosuudessa vauhti kuitenkin aiheutti tikkujen siirtelyä. 9
Ruutu. Napakka merkki ja hyvin ruutuun, tosin jäi aika etureunaan. Sivulletulo tehtiin vaikeammalle puolen, ja Siiri juoksi hirmuista kyytiä oikealta puolen ohitseni ja tuli vasta sieltä sivulle, täysin itsenäisesti kylläkin. Siitä vauhtihäröilystä lähti pari pistettä. 8
Luoksetulo. Tämä oli hämy: Siiri vain hidasti käsimerkistä ja sen jälkeen kiihdytti uudelleen täyteen vauhtiin. Maahan en älynnyt sitä hämmästyneenä edes yrittää käskeä (mistä tuli noottia, siitä olisi saattanut saada vitosen). Tosi outoa, sillä en muista Siirin koskaan ennen kokonaan skipanneen seisomista. Ehkä tiukka pallonheittelykuuri aiheutti tuon, sillä Siiri ikään kuin odotti pallon lentävän välittömästi. Oma moka siis, käsi alas -toistoja pitäisi kuitenkin tulla riittävästi ennen "tosipaikkaa". 0
Ohjattu nouto. Melkoinen vauhti, vau! Teki pienoisen syöksyn kapulan kimppuun (mistä jostain syystä ei sakotettu), mutta ei purrut kapulaa - jei. 10

Tästä kohtaa meni poikki, ja vein Siirin narulelun läiskyttelyn jälkeen hetkeksi autolle odottelemaan.

Kaukot. Ihan jees kaukot, pientä hiomista vielä tekniikassa ja vaihtojen nopeudessa. 9
Metalli. Kävi kapulaan kiinni vähän turhan huolettomasti, ja ote ei ollut ihan priima. 9
Idari. Ensimmäisellä kulmalla nuuhkaisi ensimmäistä kertaa liikesuoritusten aikana jotain hajua ja tiputti kontaktin. Istumisessa hidastin hitusen vauhtia. En ole varma, oliko tuo tahatonta vai teinkö liikkeen aikana tietoisen päätöksen varmistaa istumaanmeno, mutta ainakin tuplaseisomisputki kokeissa katkesi ja se on tärkeintä! 9
Seuraaminen. Herpaantumatonta ja kaunista seuraamista, mutta Siiri hurisi innostustaan toistuvasti, mitä ei ole vähään aikaan tehnyt... Ilmeisesti tuota hurinaa ei sitten vain kovin kauas kuule, mutta minua se häiritsi. 9

Lopputuloksena EVL 2, 254 pistettä (eli kaksi pistettä vaille ykköstulos!) ja sijoitus 1/6. Tuomarina oli Markku Santamäki.

Vaikka ykkönen jäikin noin harmittavan vähästä uupumaan, niin fiilis oli silti kokeen jälkeen aivan mainio! Siiri oli todella vauhdikas, iloinen ja hyväntuulinen kehässä ja hyvin kuulolla ja orientoituneena myös liikkeiden välillä, eli orastava kisakoomaongelma oli ilmeisesti pelkkää kuvittelua - tai sitten uudet treeniohjelmat (=vähemmän treeniä, enemmän leikkiä) vain pelittävät niin hyvin. Maanantain jälkeen oli tosi ahdistunut olo siitä, että olen änkenyt itseni nyt niin moneen kokeeseen nyt keväälle, mutta nyt tuntuu siltä, että on mukava mennä yhdessä tokokehään ja näyttää muille tokoilujamme tällaisen vähän harvinaisemman tokorodun kanssa sekä tietysti kokeilla, josko ykkönen vielä meillekin joku kerta napsahtaisi.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

TOKO-koe, Marttila

Huh, olipas yhtä odottelua koko päivä! Tulin vahingossa jo kahdeksan jälkeen koepaikalle, vaikka oma ryhmäni alkoi vasta puoli yhdeltätoista... Lisäksi aikataulu oli n. tunnin myöhässä, joten kehään päästiin vasta vajaan neljän tunnin odottelun jälkeen.

Tuomari ei juuri suullisia kommentteja antanut, joten selitykset perustuvat ihan omiin päätelmiin.

Paikalla istuminen. 10
Paikalla makaaminen. Tuijotti liikkuria käskytysvuorolla, ja maahanmeno ja istuminen hitaita, ylläri pylläri. Kisamaista treeniä tarvittaisiin, mutta helpommin sanottu kuin tehty, joten näillä pitänee vaan mennä. 8,5

Liikkeet suoritettiin perinteisessä järjestyksessä 4+4 settinä. Hitsi kun sais vaan vedettyä kaikki kerralla pois alta, en yhtään tykkää koota itseäni ja virittää koiraa aina uudelleen ja uudelleen.

Seuraaminen. Päivän ilonaihe, treeni on purrut! Aloitus sujui juuri niin kuin ollaan nyt paljon treenattu ja kontakti oli erinomaisen katkeamaton alusta loppuun. Uutena juttuna kuitenkin liika tiiviys, Siiri oli jalassa niin kiinni että se oli välillä käännöksissä ihan tiellä. 8,5
Idari. Siiri ei kuitenkaan istu kisoissa, ajattelin juuri ennen liikkeellelähtöä eikä se sitten istunut. Tästä saisin halutessani pitkän vuodatuksen, sillä treeneissä olen mielestäni tehnyt sen minkä voin asian korjaamiseksi ja ihan hyvillä fiiliksillä. Kaksi muuta pistettä lähtivät ehkä tuosta liian tiiviistä seuruusta ja hieman hitaasta maahanmenosta. 5
Luoksetulo. Varsinkin seisomaanpysähdys oli tavanomaisen venyvä, ei ollut käpy- ja pallonheittelykuuri tehonnut. Luultavasti pitäisi opettaa pysähdykset uusiksi aivan alusta pitäen, jos haluaisi Siirin pysähtyvän seinään, mutta se vaatisi tosi tiukkaa ja pitkäjännitteistä hiulaamista - en tiedä onko minulla siihen motivaatiota. Lisäksi ennakoi toista luoksetulokäskyä. 7
Ruutu. Hyvin merkille. Ruutuun saavuttuaan vaikutti hieman alttiilta nuuskuttelulle, joten annoin varsinkin maahan-käskyn todella painokkaasti - hyvä niin. Loppuperusasentoon tarvitsi toisen käskyn. 8

Sitten ulos repulle kaivamaan pötkö esille. Kestoviat eli idarin istuminen ja venyvät pysähdykset pännivät, mutta kaiken kaikkiaan tekemisen meininki oli hyvä ja kontakti ainakin ulkopuolisen silmin näytti hyvälle ja aika pitkälti tuntuikin siltä.

Mutta sitten seuraavaan osioon.

Ohjattu. Taas rouhaisi pari kertaa lopussa kapulaa, en taida koskaan kokonaan päästä tuosta. Muuten teknisesti mielestäni nätti suoritus, mutta draivi puuttui. Meni nipin napin laukkaa. 8
Metalli. Ihan siisti suoritus, 9. Tässä vaiheessa mulla oli kuitenkin jo todella isoja ongelmia saada Siiriin kontaktia liikkeiden välillä, se vain tuijotteli omiaan. Ja sitten...
Tunnari. Katastrofi: mulle tuli toko-Sessa pitkästä aikaa mieleen, mikä on hyvin pelottavaa, sillä Sessan kanssa kisakehässä oleminen oli sanalla sanoen tuskaa. Siiri oli ihan omissa maailmoissaan koko alun ja lähti toisella käskyllä haahuilemaan jonnekin ohjatun merkin suuntaan. Siitä sentään parilla käskyllä tikuille, ja toi oman. 5
Kaukot. Yksi väärä vaihto, jonka korjasi toisella käskyllä, mutta muuten teki mielestäni niin kuin on opetettu. En nyt osaa tulkita sääntöjä tarpeeksi hyvin tietääkseni, mistä noin paljon pisteitä kaikkiaan lähti. 6

Tulos EVL 2, 237,5 pistettä. Tuomarina oli Ralf Björklund. Linja oli tiukkaa eikä yhtään pisteitä ilmaiseksi ropissut.

Tuon jälkimmäisen osuuden jälkeen olo oli pettynyt, sillä ajattelin vain, että nou nou, ei kai mulle oli kehittymässä kisakehiin uutta Sessaa? Minulla ei yksinkertaisesti ole vieläkään sen tason koomaongelmiin resursseja puuttua, siihen tarvittaisiin todella tiivis ja motivoitunut vertaistreeniporukka, jonka kanssa järjestää säännöllisesti mahdollisimman täydellisesti kisoja simuloivia treenejä. Automatka kotiin oli kuitenkin valoisampi, sillä onhan meillä ollut vastikään juuri treeneissä ihan samoja ongelmia joita vasta pari päivää sitten ryhdyin laittamaan kuntoon uusin treenisuunnitelmin, ja lisäksi jokaiselle liikkeelle ominaisiin alkurutiineihin (kontakti, eri liikkeissä erityyppiset odottelut, tarkkaavaisuuden suuntaaminen oikein liikkuriin/tötsiin/pois liikkurista/tötsistä, valmistelusanat yms) huolella panostamalla saa ihmeitä Siirillä aikaan, kuten seuraaminen on osoittanut. Juuri ne alut ovat ehdottomasti meidän kriittisiä kohtia. Aikaisemmin olen pitänyt Siirin ykkösongelmana kuumumista loppua kohden ja suunnitellut treenejä ja treeniohjelmia sen pohjalta, tähänhän on tosiaan vasta aivan äskettäin tullut muutos. Älyttömän pitkä odotteluaikakin varmasti painoi.

Ensi viikonloppuna jatketaan kisaamista. Nyt otetaan ihan rennosti vaan eikä hiota ja hinkata mitään kovalla vimmalla ennen sitä, oli tarvetta tai ei.

tiistai 31. maaliskuuta 2009

Kuvia kodistamme

Pahoittelen, nyt menee vähän aiheen vierestä... Tai no, enpä tiedä - onhan minun kotini Siirinkin koti, ja hyvin se siellä tuntuu viihtyvän kuten kuvista näkyy. :-)

Muutettuani olen löytänyt itsestäni aivan uuden puolen, ja alkanut ylläpitää järjestystä - hyvästi romuvarastot, tervetuloa oma koti! Samalla olen ensimmäistä kertaa alkanut kiinnostua sisustamisesta. Pienimuotoinen sisustusprojektini minibudjetilla etenee pikku hiljaa, tässäpä kuvia kierrätyskeskuksen koluamisen ja (sarjassa ensimmäisen ;-) Ikea-visiitin jälkeen.

Siirin toipumisesta ja muista kuulumisista olenkin jo kirjoitellut treeniblogin puolelle.





Äiti lahjoitti Siirille ihan uuden oman pedin, ja kyllä siellä on Kaikkein Paras apinan kanssa kölliä. :-)

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Muutto ja sterilisaatio

Tässä on nyt ollut kaikennäköistä hässäkkää viime päivinä. Sunnuntai kului vallan muuttopuuhissa: tästedes majailemme Siirin kanssa kahdestaan yksiössä n. kilometrin päässä vanhasta majapaikasta, joten Viikissä elellään yhä. Jälleen kerran meitä lykästi asunnon saannissa, eli ei kannata minulle yrittää väittää, etteikö ensimmäisen vuoden opiskelija voisi saada Helsingistä viihtyisää, tilavaa ja kohtuuhintaista opiskelijayksiötä koulun vierestä. :-) Ja mitä koiraan tulee, niin tuntuu, että opiskelijayksiötä hakiessa siitä on jopa etua - eivätpähän voi käskeä meitä muuttamaan soluun. Siiri oli aluksi uteliaan hämmästynyt muutosta häsäten koko ajan jaloissa huomiota kerjäten, mutta kyllä se siitä jo muuttopäivän iltana asettui omalle pedilleen näin hyväksyen uuden kämpän kodikseen.

Tänään vein Siirin heti aamusta sterilisaatioleikkaukseen hyvin lyhyellä varoitusajalla. Minullahan on ollut se suunnitelmissa viime talvesta lähtien, jolloin Siirillä ilmeni juoksun jälkeistä maitorauhasen hyperplasiaa. Nyt tuli sitten hyvä sauma leikkaukselle, kun emme ole saaneet tokokoepaikkoja maaliskuulle, ja kyllähän se juoksukin sieltä alkoi jo pikku hiljaa lähestyä.

Leikkaus sujui ongelmitta, mutta toki Siiri on vielä aika lääketokkurassa. Parin viikon ajan elellään ihan rauhallisesti kaulurin kanssa, joten luonnollisesti kaikki treenitkin ovat jonkin aikaa pannassa - toipuminen on tietenkin nyt tärkeintä. Jos kaikki sujuu hyvin, niin viimeistään parin viikon päästä palataan ainakin tokon pariin ja yritetään entistäkin kovemmin päästä loppukeväällä TOKO- ja mahdollisesti myös MEJÄ-kokeisiin.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Sweet Dreams (Are Made of This)


Varsinkin treeniblogin puolella tulee yleensä vain hurjasti touhotettua kaikista harrastuksista, ja se muu koiramainen arki jää vähän varjoon (luonnollisesti). Kuitenkin koen jatkuvasti mitä arkisimmissa tilanteissa sellaisia aivan ihania, tärkeitä ja ainutlaatuisia "pieniä suuria" onnen ja ilon hetkiä katsellessani Siirin touhuja ja olemusta - sen tervehtimistä tullessani koulusta kotiin, röhkimistä ja kuplivaa iloa mennessämme ulos, riemukasta kirmaamista lenkillä lelun kanssa, hyörimistä ennen soseaikaa, nukkumista nimikkonalle 'Sweet dreamin' (ks. yllä :-) kanssa, huolestunutta ilmettä ollessani surullinen... Voi että, miten tuo otus onkin minulle niin tärkeä ja rakas - sen vain halusin tänään teille kertoa, kun sitä muutenkin päivittäin aina jossain välissä pohdin. :-)

Kuulemma mun pitäisi johonkin tenttiinkin lukea ylihuomiseksi??? Koirajuttujen, kotisivujen ym. parissa hössöttäminen on vain niiiin paljon mielenkiintoisempaa kuin joku molekyylibiologia, sitä paitsi viimeisen illan panic based learning prujuilla toimii aina. ;-)

lauantai 14. helmikuuta 2009

TOKO-koe, Lieto

Melkein 2,5 vuoden kisatauko on ohi, sillä osallistuimme tänään Siirin kanssa tottelevaisuuskokeisiin Liedossa. Ensimmäinen saavutus on ylipäätään kokeisiin pääsy: olen yrittänyt tuloksetta päästä viiteen muuhun kokeeseen helmi-maaliskuussa (no, yhdestä odottelen vielä tarkempia tietoja), ja tämäkin koe tuli sitten viime maanantaina kalenteriin "ylimääräisenä" täytenä äkkilähtönä. Viimeisen kuukauden aikana treenitahti on ollut noin kaksi treeniä viikossa, mutta tietysti paikan saatuamme aloitin intensiivisen valmistautumisen (ks. kisavalmistautumisohjelmamme).

Lyhyt varoitusaika tuotti tietysti vähän ongelmia, sillä autoa en omista. No, mikäpä minua olisi estänyt, joten perjantaina suuntasimme junalla Turkuun. Siiri oli ihan suunnattoman innoissaan päästyään treffaamaan mummia ja Sessaa meidän viime kesän majapaikkaamme. Mitään tötsiä tai kapuloita en ottanut edes mukaan, ettei vaan tulisi tehtyä mitään viime hetken paniikkitreenejä.

Yön nukuin tosi levottomasti, ja joka kerta herätessäni huomasin nähneeni jotain epämääräistä unta toko-kokeista - totisesti tuntui pitkä kisatauko painavan, ihan kuin olisi ekoihin kisoihin ollut menossa! Aamulla pääsimme kuitenkin ihan näpsäkästi Lietoon Mikon lainaamalla autolla.

Itse kisoissa liikkeet tehtiin kolmessa erässä perinteisessä järjestyksessä: paikallaolot/4/4. Jätettiin yhdessä narulelu ennen yksilöliikkeitä reppuun, sitten normit perusasentovirittelyt ja kehään.

Paikalla istuminen 2 min. 10

Paikalla makaaminen häirittynä 4 min. Meni maahan tosi hitaasti. Paikallaan makasi sfinksinä, hienoa! Pari vuotta sittenhän paikallamakuu oli meille kompastuskivi, Siirihän pelkäsi koirien lomitse pujottelevaa liikkuria ja pakeni parkuen luokseni (mistä nykyään tulisi punainen kortti) - sittemmin se on saanut hurjasti rohkeutta asuessaan kaupungissa. Istumaan nousi melkein heti, kun tulin Siirin viereen - tämä ongelma oli tiedossa, en ole siihen vain jaksanut paneutua. 8,5

Vapaana seuraaminen. Alku oli tosi häröilevä, Siiri teki epätarkkaa työtä ja oli vähän, että mitäs tässä nyt pitikään tehdä. Pääsi kuitenkin juonesta kiinni ja juoksu ja hidas hyviä. 8

Idari. Istumisessa meni maahan - mitenköhän juuri tuo istumiskohta on niin vaikea, en vain saa sitä varmaksi kisamaisissa suorituksissa. Seuraaminen oli aika täsmällistä. En muista, mistä tuo yksi piste vielä meni. 6

Luoksetulo. Vähän venyvät pysärit (tylsän perus siirimäiset, se ei ole koskaan ollut mikään jarrumestari), muuten ok suoritus kivalla luoksetulovauhdilla. 8,5

Ruutu. Siiri teki kerrassaan hienon suorituksen: upea merkki ja vauhdilla keskelle ruutua, jei! Mä sanoin ekan luoksetulokäskyn ihan oudolla hiljaisella ja kimeällä äänellä, ja tästä tuomarikin mainitsi, seuraava yritys oli normaali ja Siiri tuli hienosti vierelle. Eli ihan täysin mun piikkiin menee miinuspisteet. 8

Ohjattu nouto. En kuiskinut "missä merkkiä" eikä Siiri ennen suoritusta kohdistanut sitten katsettaan merkkiin, ja meni sen takia sitten merkille ravilla. Tätä ei normaalisti tee. Noutokäskyn jälkeen vauhti muuttui ripeäksi laukaksi. Kapulan käsittely oli varomatonta: teki loikan sen päälle ja pureskeli lopussa, auts... Ei muuta kun pelkkää namipalkkaa taas vähän aikaa. 6

Metalli. Moitteeton, ripeä suoritus. 10

Tunnistusnouto. Varma, hyvä suoritus, pyöräytti kapulaa kerran lopussa ja ilmeisesti siitä pistemenetys. 9

Kaukot. Tämä on ollut meillä aika varma liike, ja nyt se meni täysin alle Siirin tason - ehkä Siirillä oli kiire reppupalkalle ja sen takia hosui, en tiedä. Ei tehnyt vaihtoja teknisesti oikein, vaan seilasi edes takaisin. Lisäksi teki yhden väärän vaihdon. Normaalisuorituksella tästä liikkeestä olisimme saaneet ykkösen, mutta nää on näitä... 0

Lopputuloksena EVL 2, 230 pistettä, sijoitus 5/12 ja hyvä mieli. :-) Jää on nyt tauon jälkeen murrettu - ei niissä kisoissa ole mitään pelättävää, ei koiralla eikä ohjaajalla, ja meillä on epäilemättä mahiksia valionarvoon.

Hyvää:
- Mukava yleisvire näin alkajaisiksi: reipas, ei levoton tai rauhoitteleva, ei vaatinut kaksoiskäskyjä tuota yhtä ihan omaa mokaa lukuunottamatta jne. Hyvä saavutus liian vähäisiin ja heikosti simuloituihin kisatreeneihin nähden. Vire ei kuitenkaan ihan optimaalinen ja tasainen -> enemmän sitä kisatreeniä ja palkattomuutta!
- Äänetöntä työskentelyä muutamaa pientä hurinaa seuraamisen alussa lukuunottamatta (tuomari ei tainnut edes kuulla)
- Pystyin itse toimimaan kovasta jännittämisestä huolimatta kehässä suht järkevästi, parannettavaa toki löytyy (esim. käskyjen selkeys ja oikea äänensävy, ohjatun virittelyjen unohtuminen)
- Mainiot ruutu, tunnari ja hyppynouto
- Vanhojen paikallamakuuhaamujen hautaaminen lopullisesti
- Oma hyvä fiilis, olin niin ylpeä ja onnellinen pienistäkin onnistumisista ja musta meillä oli alkukankeuksien jälkeen ihan kivaa kehässä :-) "Pelkkä" kakkostulos ei juuri lainkaan jaksanut pänniä.

Parannettavaa:
- Seuraamisen alku, mutta ehkä vain oli hämmästynyt uudesta erilaisesta tilanteesta pitkän tauon jälkeen
- Idarin istuminen aina vaan, "pikkutreeneissä" toimii hyvin, mutta "kisafiiliksillä" epävarma, myös treeneissä
- Ohjatun vire, luotu aikaisemmalla jatkuvalla revittelypalkalla liian korkea pohjavire kapulan käsittelyyn -> pureskelu, luovutusongelmat jne. Nyt pienen tauon ja vanhaan palkkaustapaan paluun jälkeen tulivat taas esille.
- Kaukojen epäpuhtaus mysteeri. Kokeillaan nyt ainakin häiriötreenejä, ylipitkää matkaa (jotenkin tuntui, että olemme treenanneet jopa alimittaisella matkalla) ja harjoittelua myös normaalia korkeammassa vireessä (tehtävä silloinkin oikein). Ja pitäisi vain jaksaa hinkata tarpeeksi vaikka muka osattaiskin, huoh...

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Poikavieraita + sosiaalisuuspohdintoja


Siirillä onkin ollut nyt vähän erilainen viikonloppu, meillä oli nimittäin hoidossa karkeakarvainen saksanseisojaherra Refanut. Kaikki sujui loppujen lopuksi ihan hyvin, ja Siiri ja Refu pääsivät yhteisymmärrykseen Siirin tehtyä selväksi, että häntähän ei vokotella. Sitä paitsi suur-Siiri ei tunnu ollenkaan suurelta 67-senttisen uroksen rinnalla. ;-) Refua tullaan varmaan näkemään täällä jatkossakin.

Tämä onkin jo Siirin toinen poikakaveri tänä vuonna, sillä joku aika sitten meillä oli kaupunkivisiitillä 8-kuinen springeripoika Zorbas. Zorbakselle Siiri oli jopa liiankin kiltti, ja kyllästyttyään huomautteluun antoi Zorbaksen kosia itseään mielin määrin. Mahtaa tuo Siiri olla hemaiseva naaras, kun kaikki poikakoirat ovat niin hullaantuneita siihen, vaikkei juoksua ole lähimaillakaan.

Täytyy sanoa kaiken Helsingissä koetun perusteella, että tykkään nykyään paljon aikaisempaa enemmän siitä, miten Siiri käyttäytyy muiden koirien läsnäollessa - olen nimittäin huomannut, etten ehkä haluaisikaan itselleni sellaista maailmoja syleilevää yltiösosiaalista hösöttäjää (seuraava koira ei sitten tulekaan olemaan spanieli ;-). Täällä kaupungissa, jossa tulee alati muita koiria vastaan, on suuri ilo koirasta, joka suhtautuu vastaantulijoihin neutraalisti ottamatta niistä pienintäkään häiriötä. Koirakylpylässäkin Siiri keskittyi ihan täysillä meidän kahden omiin juttuihin, vaikka neljä muuta koiraa häsäsi siinä vapaana sen ympärillä. Uroksille se kiroilee alussa usein tosi kipakasti (muttei kuitenkaan koskaan satuta niitä), ja tämä on monesti hyvä, sillä kyllä kiimattomalla nartulla on oikeus saada rauha lähentelyltä ja astumiselta. Muihin narttuihin Siiri suhtautuu tutustuessa ystävällisesti, eikä tuttujen kesken haasta riitaa edes ruuasta. Ja alkuhässäköiden jälkeen Siiri yleensä lähes poikkeuksetta tulee hyvin toimeen koiran kuin koiran kanssa, myös urosten.

Ainoa miinus Siirissä oikeastaan on, että siitä ei ole esim. koirapuistokoiraksi eikä se muutenkaan kauheasti välitä itsensä kokoisten (saati suurempien) koirien kanssa leikkiä. Tuollaisen hitaasti lämpiävän koiran kanssa vieraisiin koirakoihin ei tule kovin helposti tutustuttua. Toisaalta en voi Siiriä syyttää, vaatiihan vaikkapa prime-time-koirapuistoilusta nauttiminen koiralta vähän samantyylisiä ominaisuuksia mitä coctail-kutsuilla kepeää small talkia ventovieraiden kanssa puhuvilta ja siitä pitäviltä ihmisiltä löytyy.

torstai 22. tammikuuta 2009

Koirakylpylässä

Helsinkiin muutettuani minua on kovasti kiinnostanut käydä Siirin kanssa tutustumassa Hyvinkään koirakylpylässä. Eilen siihen tarjoutui oivallinen mahdollisuus, ja niinpä suuntasimme opiskelijaporukalla kuulemaan koirakylpylän tarjonnasta sekä tietenkin uittamaan koiria. Siiri oli yksi viidestä uimarista.

Alku ei vaikuttanut ollenkaan lupaavalta: Siiri oli syvästi loukkaantunut saatuaan päällensä uimaliivit, ja tilanne oli muutenkin kaikin tavoin niin outo ja erilainen, ettei uimahaluja tahtonut alkuun muuten hyvin innokkaalta vesipoedolta löytyä. Pari ensimmäistä kertaa Siirin sai suorastaan kiskoa veteen - onneksi oli uimaopettaja paikalla! Kuitenkin huomattuaan, että ihan vaarattomia uintihommiahan nämä vain ovatkin, muuttui ääni kellossa ja vesipeto-Siiri pääsi valloilleen. :-) Koko loppuajan Siiri nousi innokkaasti palloa vedestä ja ui allasta edestakaisin.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva kokemus, ja varmasti tuolla kävisi useamminkin, jos ei olisi köyhä opiskelija.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Talviloma loppusuoralla

Näkymä pellolle pihaltamme Somerolla

Henry on meidän suosikkilenkkikaveri :-)

Viikinlahti

Pian on aika jättää hyvästit treenituokiolle ja lenkeille päivänvalossa, sillä koulun penkille paluu on kuukauden talviloman jälkeen edessä. Ja sitä treeniä ja lenkkeilyä onkin totisesti piisannut: yhdessä tekemisen riemu ja motivaatio koekenttien haasteita kohtaan on ollut huipussaan.

Ensimmäiset kaksi viikkoa lomastamme vietimme Siirin kanssa Somerolla. Se oli ihanaa aikaa, varsinkin kun kelitkin suosivat innokkaita metsissä samoilijoita. Siiri juoksi noilla tuntikausien samoiluillamme kuin tuulispää, ja sinne taisivat jäädä Someron metsiin kaikki kaupungissa kertyneet syksyn hihnalenkkipatoumat. Jossain vaiheessa tosin piti rauhoittaa meno hetkeksi, sillä lihakset eivät ihan pysyneet mukana Siirin menossa. Jumitus ja lihassäryt menivät kuitenkin onneksi ohi muutaman lepopäivän jälkeen.

Kuten treeniblogista voi huomata, niin tokoa olemme treenailleet käytännöllisesti katsoen joka päivä, kaikki juhlapyhät mukaanlukien. Varsin paljon olemme myös saaneet aikaan, sekä henkisellä puolella että ihan konkreettisesti. Enää en ole jatkuvasti murehtimassa, että voi voi kuinka olen huono ohjaaja enkä osaa tai tiedä yhtikäs mitään; sellaiselle ei yksinkertaisesti ole sijaa, jos työskentelee suunnitelmallisesti ja lähtee ratkomaan ongelmia ensisijaisesti ihan perusasioista, ilman turhia kikkailuja. Niinpä olemme joululoman aikana työstäneet huomattavasti paremmalle tolalle muutamia ongelmaliikkeitä, ja ylipäätänsäkäkin Siirin tokotilanne näyttää nyt paljon paremmalta kuin viime syksynä kaikin puolin (hauska lukea noita aikaisempia merkintöjä, katsokaa nyt vaikka tätäkin!). Olen vihdoin myös saanut koemaiset treenit ohjelmistoon, mikä on todella tärkeä juttu kisavalmistaumista ajatellen. Tästä on hyvä lähteä kohti tulevan kevään haasteitä, ja kovasti onkin kokeita suunnitelmissa. Toivottavasti nyt edes muutamiin päästäisiin.

Ja tästä eteenpäin siis Siirin kuulumiset porskuttavat eteenpäin blogimuodossa, sillä ihastuin Blogspotiin vallan huomatessani, että tästä blogista saa niin omannäköisen kuin lystää. Treeniblogi pyhitetään näin ollen jatkossa vain ja ainoastaan treenimerkinnöille.

Tänään on muuten oma syntymäpäiväni, eli olemme Siirin kanssa molemmat tammikuun tyttöjä. Koirajuttujen parissa tämäkin päivä varmaan paljolti menee... No, agilitytreenien jälkeen varmaan voisi siirtyä pohtimaan jotain ihan muuta. ;-)

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Siiri 5 vuotta


Siiri, rakas harrastuskoirani ja ystäväni, saavutti tänään viiden vuoden kypsän iän! Paljon on yhdessä koettu ja nähty, ja paljon on toivottavasti vielä kokematta ja näkemättä.

Siirin synttärit olivat vilahdelleet mielessä monena edeltävänä päivänä, ja ajattelin, että tänä vuonnahan en unohda niitä, vaan ostan lahjan ja teen Siirille kakun. No, kuinka ollakaan, itse synttäripäivänä ne tupsahtivat takaisin mieleen vasta myöhään illalla. Ei liene Siirillä kuitenkaan hirveästi valittamista syntymäpäivän ohjelmasta: aamulla reilu tunti noutoleikkejä muiden koirien kanssa pellolla, päivällä kolmen tunnin metsälenkki ja illalla tokotreenit. Olkoon tämä osoituksena siitä, ettei yhteisiin touhuihimme välttämättä vaadita mitään erityistä syytä - riittää, että on KIVAA.

Kuvagalleriasta löytyy runsaasti kuvia synttärileikeistä. Huomaa, että Siirillä on dami suussaan lähes joka kuvassa. Se ei ole sattumaa: muutkin kyllä hurjasti yrittävät kilpaa etsiä ja noutaa sitä, mutta Siiri vain yksinkertaisesti oli vauhdikkaan joukon kaikkein vauhdikkain ja tehokkain noutaja. :-)