sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Poikavieraita + sosiaalisuuspohdintoja


Siirillä onkin ollut nyt vähän erilainen viikonloppu, meillä oli nimittäin hoidossa karkeakarvainen saksanseisojaherra Refanut. Kaikki sujui loppujen lopuksi ihan hyvin, ja Siiri ja Refu pääsivät yhteisymmärrykseen Siirin tehtyä selväksi, että häntähän ei vokotella. Sitä paitsi suur-Siiri ei tunnu ollenkaan suurelta 67-senttisen uroksen rinnalla. ;-) Refua tullaan varmaan näkemään täällä jatkossakin.

Tämä onkin jo Siirin toinen poikakaveri tänä vuonna, sillä joku aika sitten meillä oli kaupunkivisiitillä 8-kuinen springeripoika Zorbas. Zorbakselle Siiri oli jopa liiankin kiltti, ja kyllästyttyään huomautteluun antoi Zorbaksen kosia itseään mielin määrin. Mahtaa tuo Siiri olla hemaiseva naaras, kun kaikki poikakoirat ovat niin hullaantuneita siihen, vaikkei juoksua ole lähimaillakaan.

Täytyy sanoa kaiken Helsingissä koetun perusteella, että tykkään nykyään paljon aikaisempaa enemmän siitä, miten Siiri käyttäytyy muiden koirien läsnäollessa - olen nimittäin huomannut, etten ehkä haluaisikaan itselleni sellaista maailmoja syleilevää yltiösosiaalista hösöttäjää (seuraava koira ei sitten tulekaan olemaan spanieli ;-). Täällä kaupungissa, jossa tulee alati muita koiria vastaan, on suuri ilo koirasta, joka suhtautuu vastaantulijoihin neutraalisti ottamatta niistä pienintäkään häiriötä. Koirakylpylässäkin Siiri keskittyi ihan täysillä meidän kahden omiin juttuihin, vaikka neljä muuta koiraa häsäsi siinä vapaana sen ympärillä. Uroksille se kiroilee alussa usein tosi kipakasti (muttei kuitenkaan koskaan satuta niitä), ja tämä on monesti hyvä, sillä kyllä kiimattomalla nartulla on oikeus saada rauha lähentelyltä ja astumiselta. Muihin narttuihin Siiri suhtautuu tutustuessa ystävällisesti, eikä tuttujen kesken haasta riitaa edes ruuasta. Ja alkuhässäköiden jälkeen Siiri yleensä lähes poikkeuksetta tulee hyvin toimeen koiran kuin koiran kanssa, myös urosten.

Ainoa miinus Siirissä oikeastaan on, että siitä ei ole esim. koirapuistokoiraksi eikä se muutenkaan kauheasti välitä itsensä kokoisten (saati suurempien) koirien kanssa leikkiä. Tuollaisen hitaasti lämpiävän koiran kanssa vieraisiin koirakoihin ei tule kovin helposti tutustuttua. Toisaalta en voi Siiriä syyttää, vaatiihan vaikkapa prime-time-koirapuistoilusta nauttiminen koiralta vähän samantyylisiä ominaisuuksia mitä coctail-kutsuilla kepeää small talkia ventovieraiden kanssa puhuvilta ja siitä pitäviltä ihmisiltä löytyy.

torstai 22. tammikuuta 2009

Koirakylpylässä

Helsinkiin muutettuani minua on kovasti kiinnostanut käydä Siirin kanssa tutustumassa Hyvinkään koirakylpylässä. Eilen siihen tarjoutui oivallinen mahdollisuus, ja niinpä suuntasimme opiskelijaporukalla kuulemaan koirakylpylän tarjonnasta sekä tietenkin uittamaan koiria. Siiri oli yksi viidestä uimarista.

Alku ei vaikuttanut ollenkaan lupaavalta: Siiri oli syvästi loukkaantunut saatuaan päällensä uimaliivit, ja tilanne oli muutenkin kaikin tavoin niin outo ja erilainen, ettei uimahaluja tahtonut alkuun muuten hyvin innokkaalta vesipoedolta löytyä. Pari ensimmäistä kertaa Siirin sai suorastaan kiskoa veteen - onneksi oli uimaopettaja paikalla! Kuitenkin huomattuaan, että ihan vaarattomia uintihommiahan nämä vain ovatkin, muuttui ääni kellossa ja vesipeto-Siiri pääsi valloilleen. :-) Koko loppuajan Siiri nousi innokkaasti palloa vedestä ja ui allasta edestakaisin.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva kokemus, ja varmasti tuolla kävisi useamminkin, jos ei olisi köyhä opiskelija.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Talviloma loppusuoralla

Näkymä pellolle pihaltamme Somerolla

Henry on meidän suosikkilenkkikaveri :-)

Viikinlahti

Pian on aika jättää hyvästit treenituokiolle ja lenkeille päivänvalossa, sillä koulun penkille paluu on kuukauden talviloman jälkeen edessä. Ja sitä treeniä ja lenkkeilyä onkin totisesti piisannut: yhdessä tekemisen riemu ja motivaatio koekenttien haasteita kohtaan on ollut huipussaan.

Ensimmäiset kaksi viikkoa lomastamme vietimme Siirin kanssa Somerolla. Se oli ihanaa aikaa, varsinkin kun kelitkin suosivat innokkaita metsissä samoilijoita. Siiri juoksi noilla tuntikausien samoiluillamme kuin tuulispää, ja sinne taisivat jäädä Someron metsiin kaikki kaupungissa kertyneet syksyn hihnalenkkipatoumat. Jossain vaiheessa tosin piti rauhoittaa meno hetkeksi, sillä lihakset eivät ihan pysyneet mukana Siirin menossa. Jumitus ja lihassäryt menivät kuitenkin onneksi ohi muutaman lepopäivän jälkeen.

Kuten treeniblogista voi huomata, niin tokoa olemme treenailleet käytännöllisesti katsoen joka päivä, kaikki juhlapyhät mukaanlukien. Varsin paljon olemme myös saaneet aikaan, sekä henkisellä puolella että ihan konkreettisesti. Enää en ole jatkuvasti murehtimassa, että voi voi kuinka olen huono ohjaaja enkä osaa tai tiedä yhtikäs mitään; sellaiselle ei yksinkertaisesti ole sijaa, jos työskentelee suunnitelmallisesti ja lähtee ratkomaan ongelmia ensisijaisesti ihan perusasioista, ilman turhia kikkailuja. Niinpä olemme joululoman aikana työstäneet huomattavasti paremmalle tolalle muutamia ongelmaliikkeitä, ja ylipäätänsäkäkin Siirin tokotilanne näyttää nyt paljon paremmalta kuin viime syksynä kaikin puolin (hauska lukea noita aikaisempia merkintöjä, katsokaa nyt vaikka tätäkin!). Olen vihdoin myös saanut koemaiset treenit ohjelmistoon, mikä on todella tärkeä juttu kisavalmistaumista ajatellen. Tästä on hyvä lähteä kohti tulevan kevään haasteitä, ja kovasti onkin kokeita suunnitelmissa. Toivottavasti nyt edes muutamiin päästäisiin.

Ja tästä eteenpäin siis Siirin kuulumiset porskuttavat eteenpäin blogimuodossa, sillä ihastuin Blogspotiin vallan huomatessani, että tästä blogista saa niin omannäköisen kuin lystää. Treeniblogi pyhitetään näin ollen jatkossa vain ja ainoastaan treenimerkinnöille.

Tänään on muuten oma syntymäpäiväni, eli olemme Siirin kanssa molemmat tammikuun tyttöjä. Koirajuttujen parissa tämäkin päivä varmaan paljolti menee... No, agilitytreenien jälkeen varmaan voisi siirtyä pohtimaan jotain ihan muuta. ;-)

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Siiri 5 vuotta


Siiri, rakas harrastuskoirani ja ystäväni, saavutti tänään viiden vuoden kypsän iän! Paljon on yhdessä koettu ja nähty, ja paljon on toivottavasti vielä kokematta ja näkemättä.

Siirin synttärit olivat vilahdelleet mielessä monena edeltävänä päivänä, ja ajattelin, että tänä vuonnahan en unohda niitä, vaan ostan lahjan ja teen Siirille kakun. No, kuinka ollakaan, itse synttäripäivänä ne tupsahtivat takaisin mieleen vasta myöhään illalla. Ei liene Siirillä kuitenkaan hirveästi valittamista syntymäpäivän ohjelmasta: aamulla reilu tunti noutoleikkejä muiden koirien kanssa pellolla, päivällä kolmen tunnin metsälenkki ja illalla tokotreenit. Olkoon tämä osoituksena siitä, ettei yhteisiin touhuihimme välttämättä vaadita mitään erityistä syytä - riittää, että on KIVAA.

Kuvagalleriasta löytyy runsaasti kuvia synttärileikeistä. Huomaa, että Siirillä on dami suussaan lähes joka kuvassa. Se ei ole sattumaa: muutkin kyllä hurjasti yrittävät kilpaa etsiä ja noutaa sitä, mutta Siiri vain yksinkertaisesti oli vauhdikkaan joukon kaikkein vauhdikkain ja tehokkain noutaja. :-)