tiistai 26. toukokuuta 2009

Maalaiselämää, kotitokoja ja agiliitoa, asenteella!

Olemme nyt viikon viettäneet Siirin kanssa maalaiselämää Somerolla parin kuukauden tauon jälkeen, ja oi sitä metsästyskoirasielun ja omistajan hermojen auvoa ja onnea! Itse viihdyn kyllä loistavasti Viikissä, mutta Siirin olemus suorastaan säteilee sellaista tyytyväisyyttä ja tasapainoisuutta sen saadessa mielin määrin kirmailla pitkin lääniä kaikki aamu- ja iltapissat mukaan lukien. Aina ensimmäisenä ulosmennessä täytyy tarkistaa kuusiaita ja puskat äänekkäällä rähinällä, ihan kuin siellä jotkut tipuset uskaltaisivat majailla Siirin ollessa maisemissa... Sen jälkeen mennään ristiin rastiin hehtaarien kokoista piha-aluetta. Toki joskus täytyy Siiri lenkillä kytkeä hihnaan, mutta kas - poissa on se ihan kammohirveä, krooninen ja hermoja piinaava vetomania. Sitä esiintyy kaupungissa, jossa tämän äärimmäisen riistaviettisen koiran vapaana kirmailut on pakko rajoittaa pyrähdyksiin Sipoon koirametsässä.

Ehkä Siirin maalaiselämän onni on heijastunut myös tokoiluihin, sillä THE attitude is back! Pitkästä aikaa, motivaatiokuopan pohjalla taistellessani vihdoin löysin sen mitä eniten olen viime aikoina kaivannut - tosin tutulla kotikodin pihalla, mutta kuitenkin. Kuten blogia lukeneet varmasti ovat huomanneet, se ei ollut sittenkään ykköstulos EVL:stä, vaan tuo ihana "tokotokomaa-jippijaijee" -asenne. Eli se, kun koira täpisee innosta odottaessaan lupaa suorittaa liikettä tai tuijottaa sinua väliajoilla herkeämättä odottaen, mitä seuraavaksi on luvassa; se, kun koira työskennellessään näyttää ihan ylitsepääsemättömän kauniilta, ulkomuodollisista ominaisuuksistaan riippumatta... Jopa äiti tuli kehumaan Siiriä kauniiksi sen tokottaessa pihalla. ;-)

Nyt kun vielä saisi tuon asenteen siirrettyä kotipihan ulkopuolelle, niin olisi aika huippua. :-D Ja kuten tuttua, vauhti ja säpinä tuo mukanaan myös vaarallisia tilanteita - niin tänäänkin. Siiri meinaan tuli luoksetulossa ihan härskisti pariinkin otteeseen läpi, koska hinku mukamas taskussa olevalle palkalle eilisen loppuosatreenin jäljiltä oli niin suuri. Vasta reipas karjaisu toi mukanaan kunnon pysärit. Eli on tämä tokoilu vaan melkoista tasapainoilua vauhdin, tekniikan ja liikkeiden eri osasten kanssa - ja siksi niin jännää ja haastavaa.

Tänään piti käväistä vielä Helsingissä, ja samalla mentiin Siirin kanssa agiliitelemään Ojankoon. Jälleen oli vuorossa ykkösluokan rata. Vaikeimmaksi kohdaksi meillä muodostui aita, joka oli vähän sivussa kolmen esteen suorasta. Siiri meni niin kovaa, että jäin auttamatta jälkeen, ja siinä tuli sellainen töksähdys etenemiseen - minä kun en Siirin takaa oikein kykene sitä ohjaamaan... Muuten kokonaisuudessa kivaa menoa, ihanasti jaksaa Siiri aina tsempata loppuun saakka agissa helteestä huolimatta! Minun pitäisi vaan aloittaa kuntokuuri nyt kun näitä täyspitkiä ratoja on alkanut tulla kuvioihin, hyvä kun saa henkeä maalissa. Huomaa, että on juoksuharrastus jäänyt, ja jumpastakin on lintsailtu kuukauden päivät.

Ensimmäistä kertaa harjoittelemallamme radalla oli myös kepit. Ensimmäisellä kierroksella ne sujuivat puhtaasti, mutta meillä on sellainen ongelma, että keppien suoritusvarmuus laskee vireen kasvaessa, ja niinpä siinä tuli rataa uusiessa sitten sähläiltyä kun Siiri ei meinannut pysyä nahoissaan. Suu auki ihastuksesta katselin treenikavieriemme Sadun ja Napin kujilla opetettuja keppejä: satavarmaa tykitystä ohjaajan sijainnista riippumatta, vau. No, itsepähän päätin palata alkuperäiseen tyyliimme kun ei vaan tullut talvella kujilla käytyä riittävän usein, ja tässä sitä sitten hinkataan keppejä hamaan loppuun saakka. :-D

lauantai 23. toukokuuta 2009

Paluuyritys nro 2 tokotokomaahan

No vautsi vau, tänään sain sitten pykättyä pystyyn kuukauden kolmannet tokotreenit. Olin ilmoittanut Siirin näyttelyynkin, mutta ei ole tehnyt leikkaus Siirin jo ennestäänkin kotikoiramaiselle olemukselle hyvää, joten kyllä taitaa olla Siirin näytelmät näytelty - varsinkin kun omakin kiinnostus siihen maailmaan tuntuu kadonneen loppuiäksi. No, onpahan yksi kriteeri vähemmän seuraavaa koiraa hankkiessa. ;-) Mutta siis Haukkukalliolle joka tapauksessa suunnattiin. Ensin Siiri sai hillua kentällä vapaasti tulevan lenkkikaverinsa rottweiler Titon kanssa, sen jälkeen siirryttiin tokon pariin.

Ohjelmassa oli ruutu, ohjattu ja luoksetulo kera runsaan palkan. Ruudussa jäi vähän turhan etureunaan joka kerta ja ohjatussa yritti taas ensin mennä keskikapulalle. Sen jälkeen sujui kuitenkin tuttuun varmaan tyyliin. Ohjatun merkit tahtovat vaan nykyään myös normaaleissa treeneissä olla hitaita varsinkin ilman "missämissä"-alkuhetsiä juuri ennen lähetyskäskyä. Eli paljon pallopalkkaa niihin, mutta mitään ravaamislönkyttelyjä ei kuitenkaan vahvisteta.

Luoksetulo sujui oikein hyvin! Nyt pitää vain jatkossakin muistaa palkata kunnolla myös loppuosan sivulletuloa, aikaisemmin se on jäänyt lähes täysin huomiotta. No, Siperia opettaa!

Kaiken kaikkiaan fiilikseksi tulevia treenejä ajatellen jäi, että nyt saa revitellä kunnolla palkan kanssa, sillä Siirillä on totisesti parempaakin asennetta ja vauhtia tokossa nähty mitä viime aikojen treeneissä ja kisoissa kokonaisuudessaan. Tosin myönnän olevani vähän yliherkkä yksittäisille virheille ja hidasteluille (esim. tuo merkki), ne alkavat ärsyttää turhan helposti ja saada suhteettoman suuria mittasuhteita - ylipäätään pitäisi päästä tuosta alhaisesta ketutuskynnyksestä eroon sekä treeneissä että kisoissa. Enivei, pallonviskelyä, revitystä, pyöritystä, yhdessä leikkiä ym. nyt kuitenkin peliin ja kunnolla! Tietenkään unohtaa ei saa useamman liikkeen kokonaisuuksia, joista vauhdikas ja nostattava supermegapalkka, ei mikään "tossa lelu sulle ole hyvä" -tyylinen. Minun on nyt taottava kallooni, että pääongelmamme ei ole mikään loppua kohti kuumuminen, vaan ihan perusmotivaation ylläpito. En saisi ikinä unohtaa, että Siiriltä kuitenkin puuttuu lähes täysin sellainen luontainen halu hakea kontaktia ja työskennellä ihmisen kanssa, eli homma on hyvin pitkälti kiinni motivoimistaidoistani.

Tokojen jälkeen tein vielä pientä agilityradan pätkää, jolle tuli kierrätys ja pari valssia. Tein kierrätyksen sekä taakseheittona että sylkkärinä, molemmat pelittivät ihan hyvin.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Takkuinen paluuyritys tokotokomaahan

Ei sitten sujunut paluu tokotreenien pariin ihan niin kuin olin suunnitellut... Tarkoitushan oli viime viikolla ruveta taas säännöllisesti treenaamaan ja laittamaan aikaisemmin esille tulleita ongelmakohtia kuntoon. No, pari todella epäonnistunutta treeniä sain kuitenkin tehtyä. Ensin sain palkallisissa treeneissä aikaan ties mitä virheitä luoksetulon läpi ryysimisestä toistuvaan ohjatun keskikapulalle juoksemiseen (täysin epätyypillistä Siirille!). Seuraavaksi vuorossa oli EVL:n alkuosa palkatta Ojangossa, ja kas kummaa: Siiri teki hommia melkein yhtä huonolla asenteella kuin kisoissakin toistaen viime kisojen virheitä, mm. seuraamisessa oli alkuhaahuiluja ja luoksetulossa meni nuuskuttelemaan taakseni. Pääsin siis kieltämään Siiriä näistä, mutta en ole vakuuttunut, onko se oikea tapa puuttua asiaan. En nimittäin ole ihan varma mistä tuo nuuskuttelu johtuu. Motivaation puutteesta ja priorisoinnistako (hajut vs. toko ilman palkkavirtaa)? Rajojen koettelusta? Silkasta palkattoman treenin puutteesta? Vai kenties rauhoittelusta? No, ainakin Siiri petrasi käytöstään kieltojen jälkeen ja jätti nuuskuttelut, mikä ei puhu rauhoittavien signaalien puolesta, kuten ei myöskään se, että tuota esiintyy nyt sitten näemmä ihan kunnolla muuallakin kuin kisoissa ohjaajan ollessa tavallista kireämpi ja töksähtelevämpi. Ja oikeastaan on todella hyvä, ettei tuo käytös ole sidottua vain kisatilanteeseen, sillä kuten jo todettua, kisatilanteiden tehokas, säännöllinen simuloiminen voi olla vähän hankala järjestää.

Viikonlopusta alkaen taas olen ollut niin väsynyt, ettei tokon treenaaminen ole käynyt mielessäkään. Lauantaina olin sitteröimässä aamuneljään asti varsaa eläinsairaalalla, ja lisäksi luottonukkumatillani on joku onneton epäpätevä tunari sijaisena. Agilityyn virta sentään riittää, kun se on nyt niin pop; eilen väänsimme Ojangossa ykkösluokan rataa, joka tuntui ihan mukavalta. Mutta kattellaan sitä tokoa sitten, kun olen taas virkeämpi. Saa nähdä, koska sekin aika koittaa, sillä edessä on vielä iso, kotieläinten anatomian yhteen kasaava tentti ja sen jälkeen kolme kuukautta paahtamista epäsäännöllisessä vuorotyössä... Mutta täytyyhän sitä rahaa saada, jotta voi täysillä Siirinkin kanssa harrastaa - kyllä koiraharrastus on kummasti auttanut tuhoamaan kaikki viime kesän säästöt ja opintolainan. :-D

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Epävirallinen agilitykisauran korkkaus

Kuten vähän aika sitten totesin, olen vitkutellut jonkun aikaa ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin osallistumista - ja ihan turhaan! Tänään onneksi lopulta rohkaistuin, ja suuntasin kotikentällemme Ojankoon starttaamaan Siirin kanssa kahteen otteeseen maksimölleissä.

Ensimmäinen ajatus radasta oli, että tämähän on vaikeampi kuin olin ajatellut, sillä odotin lähinnä jotain pelkkää suoraa. Kinkkisin kohta oli tiukka käännös aidalta tulosuuntaan toiselle aidalle, ja tämän jälkeen käännyttiin taas hypäten seuraava, viereinen aita vastakkaiseen suuntaan. Tähän tuli siis pari valssia. Ennen ensimmäistä starttia minua jännitti hurjasti (älkää edelleenkään kysykö miksi), mutta päästyämme vauhtiin jännitys katosi ja teimme puhtaan radan alittaen ihanneajan roimasti. Toisessa startissa teimme saman radan uudelleen, tuloksena jälleen 0-rata ja edellistä kierrosta pari sekuntia nopeampi aika (AV -27,10).

Pisteenä i:n päälle voitimme kisan sijoittuen siis ykköseksi kymmenestä koirasta! JEE! Kyllä Siirissä vaan vauhtiakin agilityradalla piisaa. Se oli myös tosi mukavasti ohjattavissa ja kaikki pelasi: putkiin lähetykset, haltuunotto tuossa aikaisemmin mainitussa käännöksessä yms. Mitään turhia kaarteluitakaan ei juuri tullut, mikä kertoo, että olin ohjauksissani kerrankin ajoissa.

Sain ensimmäisistä epävirallisista kisoistamme paitsi aika lailla nappiin menneen suorituksen, myös paljon kaipaamaani itseluottamusta ohjaajana. Ei tämä laji niin mahdottoman vaikea ehkä olekaan, ei edes minulle, jolla on kaksi vasenta jalkaa.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Hei me treenataan taas

Tänään katkesi Siirin "huima" reilun viikon mittainen treenitauko, ja niinpä suuntasimme Ojankoon agitreeneihin. Aluksi harjoittelimme aidoilla radanpätkää, johon tuli mm. valevalssi, kierrätystä ja takaaleikka. Aika kivasti saatiin tuo pienen alkusäädön jälkeen sujumaan, olin varsin tyytyväinen!

Seuraavaksi vuorossa oli sinänsä tosi helppo pikku rata, mutta se piti ensin tehdä ilman ääntä, sitten ilman käsiohjausta. Siiri oli ihan super pro, samoin kuin viimoisessa harjoituksessa, jossa ideana oli, että koira hakee itsenäisesti putkien päät ja ohjaaja pysyttelee edellisen esteen takana. Aikamoista edistystä on tapahtunut viime syksyyn nähden, jolloin Siirille sai usein kädestä pitäen näyttää mistä se putki oikein alkaa.

Treenien jälkeen mentiin vielä Sipoon koirametsään. Ihan mainio paikka, siellä uskaltaa pitää vapaana jopa tätä minun wannabe-ajokoiraa. Olipahan ihana kevätilta!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Lepoviikko

Siiri on pitänyt ihan totaalista lomaa kaikista harrastuksistaan tällä viikolla. Edes pieniä sisätokoja ei olla tehty, ja agilityharkatkin jäivät väliin koirahierontakurssin takia (tai itse asiassa silloin olisi ollut möllikisat). Tänään lomailu jatkuu Siirin osalta edelleen, sillä menen kohta töihin mätsäriin. Ajattelin, että kuukauden tiiviin kisaputken jälkeen on mitä oivallisin tilaisuus nollata tilanne kokonaan, ja antaa uusien treenisuunnitelmien hautua ja molempien treeni-innon patoutua.

Eilen olisi kyllä ollut vielä yksi tokokisailumahdollisuus ja vieläpä tässä ihan lähikulmilla, mutta menin mieluummin varsasitteriksi hevossairaalalle, kun semmoinen mahdollisuus tarjoutui. Ja muutenkin Siirin vire oli viime kokeissa sitä luokkaa, että nyt on ihan oikeasti korkea aika vain keskittyä sen kisavireen kuntoon laittamiseen eikä kuvitella, että pelkkä treenien harventaminen ja jotkut hassut leikkitreenit (vaikka sinänsä yhä mielestäni tärkeitä ovatkin) ajaisivat saman asian. Motivaatio asian suhteen on kyllä korkealla, sillä tiedän, että Siirissä on potentiaalia - kisojen ja treenien välinen kuilu vain pitää saada pienemmäksi. Mahdollisuudet ovat tietysti rajalliset ilman tiivistä omaa treeniporukkaa, mutta saisi nyt edes ne palkattomat treenit ja edes jotkut kisamaiset elementit säännölliseksi osaksi treenejämme... Täytyy kyllä tunnustaa, etten yhtään tykkää itse palkattomista treeneistä, mutta tässä vaiheessa on vain opeteltava tykkäämään sen sijaan, että heiluu joka treeneissä lelujen ja namien kanssa jonkun tekosyyn varjolla.

Agilitytreeneissä yritämme käydä ahkerasti nyt kun vielä voi - kesäksi joudun muuttamaan kesätöiden takia Somerolle, ja vähän huolettaa miten agilityn silloin käy. Motivaatiota kyllä riittäisi. Pitää nyt tässä kuussa rohkaistua korkkaamaan myös epävirallinen agilitykisaura. Pari kertaa on ollut jo ihan hilkulla... Ihan hullua, miten en juuri jännitä EVL-tokokehään menoa, vaikka siellä jokikinen eleeni ja äännähdykseni on tiukan "natsisyynäyksen" alla, mutta sitten taas kynnys johonkin pikku mölliagikisaan osallistumiseen on suhteessa niin suuri.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Koirahierontakurssilla

Osallistuimme tänään Siirin kanssa K9:n järjestämälle, Miina Aallon pitämälle hierontakurssille. Kurssi oli tosi hyödyllinen, varsinkin kun olen tähän mennessä suhtautunut aika huolettomasti Siirin lihashuoltoon. Tähän pitää tulla muutos, sillä Siiri on kuitenkin aktiivinen harrastuskoira, ja lisäksi se tekee ihan päätä kylmääviä fyysisiä suorituksia päästessään kirmaamaan vapaana metsissä Somerolla tai Sipoossa.

Tässä joitakin ohjeita koiran lihashuoltoon, lähinnä itselleni muistilistaksi. ;-)

- liikunnassa tärkeintä monipuolisuus
- viikossa yksi lepopäivä, jolloin lenkkeillään vähemmän
- Alkuverryttely koostuu yleisverryttelystä n. 1 h ennen treenejä ja lajikohtaisesta verryttelystä n. 10-15 min ennen treenejä. Alkuverryttely ei ole kävelyä ja nuuskuttelua, vaan ravia/laukkaa ja lajikohtaisessa verryttelyssä samanlaista liikettä mitä itse suorituksessakin tulee vastaan.
- koira pidetään odotusaikana lämpimänä
- loppuverryttelyksi hölköttelyä ja kävelyä 10-15 min vähän treenien jälkeen
- n. 1 h treenin jälkeen venytellään etu- ja takajalat eteen, taakse ja sivulle (10-20 sek/venytys)
- 5 min ennen suoritusta lyhyet venytykset (5 sek)
- palauttavan hieronnan (n. 10 min) voi tehdä fyysisen rasituksen jälkeen seuraavana iltana tai päivänä
- kevyttä hierontaa (n. 30 min) voi halutessaan tehdä useasti viikossa, tällöin keskitytään yhteen alueeseen
- koiraa kannattaa opetella tunnustelemaan ja etsiä ongelmakohdat

Teorian lisäksi harjoittelimme eri hierontatekniikoita ja venyttelyjä, ja lopuksi koirahieroja kävi koirat yksitellen läpi. Siiriltä löytyi jumia selästä, joten sitä kannattaa hieroa erikseen. Peruslihashuollon (verryttelyt, venyttelyt) lisäksi otamme ainakin Someron vierailuille ohjelmistoon palauttavat hieronnat, sillä Siirillä on joskus tullut ihan karmeita lihasjumeja maalla vapaana hurjastelusta.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Siirin kuulumiset ja treeniblogi yhdistyvät

Sen jälkeen, kun lopetin tunnollisen treenien ylöskirjaamisen, on Siirin treeniblogin merkitys tuntunut vähän hämärältä. Siksi päätin yhdistää kuulumiset ja treeniblogin, eli jatkossa tulen kirjoittelemaan treenikuulumiset tänne kuulumisten puolelle, luultavasti entistäkin suurpiirteisempään tyyliin. Vanhat treeniblogin merkinnät siirtyvät pelkästään omiin arkistoihini.

lauantai 2. toukokuuta 2009

TOKO-koe, Tampere - no tulihan se sieltä!


Noin kymmeneltä koetta edeltävänä iltana huomasin, että kokeet ovatkin lauantaina, eivätkä sunnuntaina kuten olin kuukauden ajan ajatellut. Lisäksi en ollut viikolla oikein ehtinyt panostaa treeneihin mm. vapun takia, ja olinkin vakuuttunut, ettei meillä ole ykköseen mahdollisuuksia - silti vain lähdin kukonlaulun aikaan taittamaan parin tunnin ajomatkaa kisapaikalle... Mutta onko joku joskus muka sanonut, että koiraharrastus on aina ihan tervettä touhua. ;-)

Liikejärjestys oli mukavasti sekoitettu, ja yksilöliikkeet jaettu peräti kolmeen osaan.

Paikalla istuminen. 10
Paikalla makaaminen. Jälleen kerran tuijotti liikkuria ikään kuin ei koskaan olisi sellaista nähnytkään, ja tarvitsi kaksi käskyä mennen toisellakin hitaaasti. Tuomari kuvasi tätä alkua osuvasti mullitteluksi. Lisäksi oli vääntelehtinyt paikallaolossa. 6,5
Metalli. 10
Seuraaminen. Siirillä oli taas jotain ihan hämäriä, yhtäkkisiä huomion herpaantumisia, jolloin se saattoi vain unohtua haistelemaan, jättää perusasennon tekemättä tms. Tuomari tiivisti hyvin, "seuraa erinomaisesti silloin kun jaksaa seurata". Lisäksi sain itse paljon noottia liikkumisestani: käännöksistä, pysähdyksistä, askelsiirtymistä yms. 7
Ohjattu. Taas lattea vire, mutta pisteitä taisi lähteä jostain muusta, en nyt muista mistä. 8,5
Kauko-ohjaus. Toinen yksilöosio alkoi kaukoilla. Teknisesti erittäin priimat vaihdot, takapää pysyi hienosti paikoillaan. Aika hyvin, kun viikkoon ei ole tullut otettua edes pieniä sisäkaukoja. 10
Idari. Kiva mennä kiertämään rinkiä, kun tietää lähes satavarmasti, ettei koira istu (viimeksi treeneissä en saanut Siiriä millään ilman apuja istumaan). No, eihän se tosiaan sitten istunut. 6,5
Luoksetulo. Hyvät pysähdykset ja tuli ripeästi joka käskyllä MUTTA... lopussa Siiri juoksi ihan kylmän viileästi ohitseni nuuhkimaan jotain hajua taakseni! Siis mitähhh? No, tuli lopulta sieltä sivulle, ja saatiin kuin saatiinkin vielä pisteitä. 5
Ruutu. Viimeisessä osiossa oli vain ruutu ja tunnari. Ruutu oli muuten täysin priima, mutta kääntäessäni päätä Siirin kutsuakseni yllätys yllätys huomasin, että Siirin kuikuili kaula pitkänä jotain takana olevaa hajua... Eka luoksetulokäsky ei tuottanut mitään reaktiota, toisella näytti hetken hieman hölmistyneeltä ja sitten pinkaisi yhtäkkiä kovaa kyytiä luokse kuin sanoen "niin tätä tokoahan mä koko ajan olin tekemässä". 8
Tunnari. 10

Lopputuloksena 261 pistettä ja meidän ensimmäinen EVL 1 -palkinto, tuomarina oli Marja Ala-Nikkola. Jesh, on tuon ykkösen eteen töitä tehtykin, tuntuu tosi hyvältä. Kevään tavoitteemme eli TVA-kellon käynnistäminen täyttyi sittenkin! Hyvä Siiri, mun oma, ainoa ja paras toko-otus. :-)

Kolikolla on myös kääntöpuolensa, eli päivän sana on paitsi ykkönen, myös haistelu. Siiri saattoi tehdä täysin ok työtä, ja silti ihan yks kaks vain unohtaa täysin mitä oli tekemässä ja jäädä haistelemaan. Ja sitten tietysti liikkeiden välit ovat erityisen hankalia. Ketutti välillä kyllä aika paljon, vaikka itseähän sitä tietysti saa aina katsoa peiliin, jos koira toimii erilailla kisoissa kuin treeneissä... No, pitää kesän kisatauolla yrittää laittaa tuota kisavirettä kuntoon palkattomilla treeneillä, liikkeiden takaperinketjuttamisella ym. Siiri on kyllä osoittanut osaavansa EVL-liikkeet, mutta kisakokonaisuus täytyy ottaan paremmin haltuun luomalla koiralle mielikuva yhdestä intensiivisestä yhtäjaksoisesta suorituksesta, joka alkaa ja päättyy kehän reunalle. Turha sitä on aina vain jotain lämmintä ilmaa tms. syyttää kuten viime viikolla, kun tarttis vaan ottaa se lusikka siihen kauniiseen käteen.