perjantai 24. helmikuuta 2012

Liikuntainspiraatiota kiireen keskellä

Liikuntanarkkari Veera täällä hei. Tälle viikolle on jotenkin päässyt kasaantumaan normaalien kouluhommien lisäksi kahden päivän Kööpenhaminan keikkareissu (luentojen kanssa päällekkäin, tietty...), kaksi päivystystä eläinsairaalalla ja täysi työpäivä parinsadan kilsan päässä, mutta silti mulla on tuon työpäivän ja kaiken autossa istumisen päätteeksi muka jotenkin aikaa räpeltää koko ilta uudenkarhean sykemittarin kanssa ja aloittaa uusi intervalliohjelma. Mieluisa liikuntaharrastus vaan antaa niin hurjasti energiaa ja innostuksen kipinöitä kiireiseenkin arkeen, niin kliseiseltä kuin se kuulostaa!

Kuten olen tainnut mainitakin, niin olen innostunut kovasti maailman parhaimpana pidetyn voimaharjoitteluvalmentajan ja BioSignature -menetelmän kehittäjän Charles Poliquinin opeista, ja lähes joka ilta silmäilen jotain artikkelia Poliquinin sivuilta. Hänen hyvin negatiivisen suhtautumisen aerobiseen harjoitteluun otan kyllä vähän suolan kanssa, mutta ajatukset raskaan painoharjoittelun ja intervallitreenien hyödyistä olen ostanut mukisematta.

Nyt päätin tosiaan sitten vihdoin ottaa säännölliset intervallitreenit mukaan liikuntaohjelmistooni, ja sitä varten löysin Poliquinin artikkelien joukosta näpsäkän tuntuisen ohjelman. Samalla tuli korkattua uusi sykemittarini, Garmin Forerunner 210, jossa on aivan täydellisesti tarpeisiini sopiva intervallitoiminto.
Ovathan intervallit periaatteessa toki tuttuja juoksuharrastuksestani, mutta suoraan sanottuna olen aikaisemmin vihannut niitä. Olen aina tehnyt tasooni nähden aivan liian raskaita ja pitkiä intervalleja ilman sykemittarin apua (mullahan ei sellaista ennen jostain käsittämättömästä syystä ole ollut lainkaan!) ja kunnollista suunnitelmaa. Esim. sykettä nostavan osuuden pituuden on useimmiten määrännyt ketutuskäyrän korkeus, ja seuraavaa kiihdytystä aloittaessani olen vielä yleensä kouristellut maitohapoissani. Eipä siis ihme, ettei intervalleista koskaan tullut kiinteä osa harjoittelua, ja kas kummaa, edistyskään juoksussa ei koskaan ollut mitään huimaa harjoittelumääristä riippumatta. Ainainen samanpituisten, tasatahtisten lenkkien hölköttely kun ei oikeastaan juuri mitään kehitä.

Nyt oli kuitenkin aivan eri fiilis treenissä kuin ennen! Syke- ja lepointervallien väleistä piippaava sykemittari ja harjoituksen järkevä kesto sopivine pyrähdyksineen ja riittävine palautteluineen takasivat täyden keskittymisen ja energisen suoriutumisen. Vähemmän voi todellakin olla enemmän. Harmi vaan, että vetovaljaissa juoksemiseen viimeisen puolen vuoden aikana totaalisesti tympääntynyt Siiri ei ollut lainkaan samaa mieltä intervallien hauskuudesta ja laamaili perässä minkä kerkesi. :-(

Myös salin puolella innostus on jatkunut entiseen malliin. Tämän viikon ensimmäisessä treenissä eilen kaikkien flunssaisten treenisekoilujen jälkeen alkoi taas näkyä toivottua "kahden prosentin" edistystäkin useimmissa liikeessä, jee! Ideaalihan siis olisi, että joka kerralla saisi joko yhden toiston samoilla painoilla lisää, tai sitten lisättyä painoa. Treenaillessani jossain kevyen tukkoisuuden ja täysin terveen olotilan välimaastoissa viime viikonloppuna tapahtui jopa jotain aivan päinvastaista... Anteeksi avomieheni, lääkäri-äitini ja Google, en totellut teitä ja pysynyt poissa sieltä salilta.

Ja ikäänkuin liikuntainspiraatiota ei jo olisi tarpeeksi, niin haluaisin kovasti myös kokeilla kahvakuulailua! Vaikuttaa aivan upean kokonaisvaltaiselta lajilta. Taitaa mennä Varpu Tavin ja Kukka Laakson Maanantaisoturit sekä pari kahvakuulaa tilaukseen. :-)

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Heikkoa suorituskykyä

Flunssahan se sieltä sitten iski, mutta eipä se kovin lieväoireisena ole juuri hillinnyt menoa - valitettavasti. Maanantaina olimme agilitytreeneissä, ja jotenkin mun oli normaaliakin vaikeampi keskittyä omaan tekemiseeni. En tahtonut millään muistaa miten olin suunnitellut ohjaavani, ja ratakin meinasi unohtua välillä, vaikka mielestäni olin sen huolella mieleeni painanut. Kauheasti yksityiskohtaisia mielikuvia treeneistä ei enää ole, muuta kuin että välillä meni hyvin ja välillä vähän huonommin.

Niin, kontaktit! Taas! Eli nähtävästi meille on kuin onkin kehittymässä joku kontaktiongelma, joka vaatii puuttumista. Mulla meni ensin vähän sormi suuhun nähdessäni Siirin loikkaavan liian aikaisin puomilta, sillä esim. radan keskeyttäminen ei Siirille oikein kerro mitään kun en kerran pysähtymistä kontakteilla ole vaatinut. No, mikäpä siitä huolimatta estäisi käyttämästä silloin tällöin namialustaa, vaikken uudelleen kontaktien suorittamista opettaisikaan? Onhan munkin toki syytä Siirille vähän vihjailla, että kontaktien suorittaminen ja pieni himmailu niillä on joskus jopa ihan palkan arvoista, hitsi viekööt! Niinpä siis loput puomin kontaktit teimme niin, että ohjaaja vei kontaktien loppuun alustalle namin. Toimi! Ihmettelen, miten olemme liki olemattomalla kontakteihin panostuksella selvinneet tähänkin saakka ilman kroonisia kontaktiongelmia, mutta ehkemme selviä enää jatkossa.

Eilen en sitten malttanut pysyä poissa salilta enkä edes treenata normaalia kevyemmin kun kerran "nokka on vaan vähän tukossa", ja lisäksi "olen sentään lepäillyt huikeat kaksi päivää putkeen" (niin ja "eihän se koiran kanssa touhuaminen ja liikkuminen ole mitään oikeaa liikuntaa eihän?"). Typerin vetoni pitkään aikaan! Lopputulos: rojahdin iltapäivällä treenien jälkeen lopen uupuneena ja hieman viluisena ensin töllön ääreen peiton alle, josta melko nopeasti livahdin makkariin nukkuen kahdeksaan saakka. Tuskin tarvitsee edes mainita, että treenaaminen puolitehoisena oli yhtä tyhjän kanssa ja pahimmillaan tämä tauti vaan pitkittyy tyhmyyteni takia. Puolustukseksi voisin sanoa, että nyt kun oikein yritän muistella niin flunssa on mulle itse asiassa täysin uusin tuttavuus. Ilmeisesti en sitten ole sellaista edes lievänä sairastanut ainakaan aikuisiälläni, sillä paitsi äsken googlettamani treenitaukosuositukset, myös kaikki avomiehen tyrkyttämät nenäkannut, suihkeet, Duactit yms. ovat mulle kaikki aivan yhtä uutta ja ihmeellistä kuin pienelle lapselle (sarjassamme "tulisitko rakas näyttämään miten tätä nenäsuihketta käytetään" :-D).

Niin, ja piti vielä lisäämäni: tänään ei sitten treenata helvetti soikoot yhtään mitään, tai mörökölli minut vieköön! Hirveän vaikeaa vaan olla kotona paikoillaan (tai esimerkiksi lukea koulujuttuja...) kun on tottunut touhuamaan niin paljon päivien mittaan.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Vuokkostreeniä

Eilisen punttisalipostauksen jälkeen tuli hirveän huono omatunto Siirin treeneistä. Näinkö mä hössötän koko ajan vaan jostain punttitreeneistä Siirin kanssa yhdessäolon ja aktivoinnin kustannuksella? Puntteja mulla on aikaa nostella toivottavasti koko loppuelämä, mutta aika Siirin kanssa touhuiluun on valitettavasti paljon rajallisempi. Agilitytreenitkin jäivät tältä viikolta väliin päivystyksen takia. Niinpä mä sitten lähdin suorinta tietä hallille vähän tokoilemaan ja juoksuttamaan Siiriä Ojangon metsissä. Tänään teimme saman setin, vaikka mulla onkin vähän sellainen ollako vai eikö olla kipeä -olo.

Eilen ei koko hallilla ollut ketään muita treenaajia kuin me, melkein kuin olisi omalle hallille mennyt! Seuraavanlainen setti otettiin.

Seuraaminen. Palkkaa lähinnä perusasennoista, ja joitakin pidempiä pätkiä. Perusasennot olivat ihan kivoja, mutta kun syynäsin seuraamista peilistä, niin Siiri pikkasen poikitti hassusti nostellen tassuja korkealle kuin kouluhevonen.

Ruutu. Ensin pari leluruutua, sitten tarkoitus palkata seisomisesta. Siiri kumminkin himmasi vauhtia liian aikaisin heti, kun huomasi lelun puuttuvan ja etsi keskikohdan vasta pysähdyttyään ensin etureunalle (ilman käskyä, mut ei kelpaa silti mulle). Niinpä otin lisää leluruutuja, kunnes sain mieleiseni pysähdyksen keskikohtaan ilman liian aikaista jarruttelua.

Ohjattu nouto. Ensimmäisellä yrityksellä Siiri yritti rynniä keskikapulalle. Auts, rutiininpuutetta lienee. Karjaisin Siirin takaisin ennen kuin se ehti ottaa kapulaa suuhunsa ja uusi yritys, nyt liioitellulla ohjausliikkeellä - toimi! Palkat ensin kapulan nostosta, sitten luovuttamisesta.

Tänään vuorossa oikein kivat, lyhkäset ja onnistuneet treenit!

Pysähtymiset. Otimme kolme settiä liikkeestä pysähtymisiä joka kerta eri järjestyksessä, kaksi kertaa suorapalkalla ja kerran pysymisestä palkaten. Sujui hyvin! Paitsi maahanmenossa Siirillä on taipumusta vähän tassuttaa, joten otin "vauhtimaahanmenoja" palkaten heittämällä namin taakse. Kivasti nopeutti maahanmenoja.

Kaukot. Teemana seiso-istu -vaihto eri etäisyyksiltä. Otin myös muutaman pidemmän sarjan kisamatkalta, ja ongelmana näyttäisi olevan lähinnä kiertyminen poikittain.

Luoksetulo. Takapalkat seisomisesta ja maahanmenosta ja läpijuoksu irrotteluksi loppuun. Hyvin sujui, ei mitään moitittavaa!

Rauhallista metsälenkkiämme kovatehoisemmat liikunnat taitavat multa jäädä tänään väliin tämän semikipeän olon takia, vaikka olenkin jo viikottaisen yhden pakollisen lepopäiväni pitänyt. Kuitenkin on äärimmäisen tärkeää opetella kuuntelemaan kehoaan varsinkin mun kaltaisessa tilanteessa, jossa liikuntamotivaatio on niin syvään juurtunut, ettei mieli koskaan tunnu estävän liikkumaan lähtemistä. Keho ei nimittäin todellakaan aina ole samaa mieltä mielen kanssa liikkumisen järkevyydestä, ja sitä pitäisi malttaa kunnioittaa ja odottaa, kunnes kroppa on taas palautunut aikaisemmista liikkumisista tai muista rasituksistaan. Äärimmäisen harvoin muhun kyllä nuo kausiflunssat yms. pääsevät kunnolla iskemään enkä esim. muista, koska olisin viimeksi ollut viruksen takia kuumeessa. Silti varsinkin näinä huiman liikkumisintoilun täyteisinä aikoina on muistettava, että pöpöjen yrittäessä päästä jylläämään on vapautettava ylimääräistä energiaa elimistön immuunipuolustukselle eli rakkaille valkosoluilleni kumppaneineen.

lauantai 11. helmikuuta 2012

Punttisali-intoilua

Koska liikunta on jo kauan ollut mulle elämäntapa ja aivan itsestäänselvä osa arkea siinä missä esim. Siirin kanssa touhuaminenkin, niin ajattelin blogin nimenmuutoksen myötä ottaa liikuntaharrastukseni nyt myös ihan "virallisesti" mukaan blogini aihevalikoimaan, jottei tarvitsisi aina pyydellä anteeksi johonkin kummalliseen väliin yhtäkkiä törkättyjä liikuntajuttuja. :-D En tiedä kiinostaako ketään tälläinen aiheyhdistelmä, mutta itseäni vartenhan mä näitä juttuja lähinnä kirjoittelen. Sitä paitsi multa uupuu vallan punttailusta kiinnostunut lähipiiri, joten tarvitsen jonkun muun purkautumiskanavan mm. juurikin tälle punttimimmi-intoilulleni!

Tuossa nelisen viikkoa sitten valloilleen ryöpsähtänyt sali-innostukseni on siis edelleen jotain ihan mie-le-tön-tä! Joka kerta punttiksella unohdan kaiken muun, keskityn täysillä treeniin ja olen ihan onnessani treenin jälkeen. Eikä pelkkä treenaaminen riitä, sillä tietokoneella olen jatkuvasti lukemassa jotain punttisjuttuja. Varmasti innostuksen terävin kärki jossain vaiheessa taittuu ja alkaa tulla huonojakin päiviä punttailun osalta, mutta epäilemättä tällainen alkuflow on mitä parhain vauhtiinpotkaisija myös pitkäjännitteisempää treenaamista ajatellen.

Kartoittaakseni hieman kehoni lähtötasoa kävin elämäni ensimmäistä kertaa InBody -kehonkoostumusanalyysissä. Tulos ilahdutti mieltäni ja antoi ymmärtää, että elintapojeni perusrunko optimaalisen kehonkoostumuksen kannalta on ihan hyvä jo nyt, vaikken mm. hyvää ruokaa ja nautiskelua rakastavana ja ennen kaikkea liikunnan ilon, en niinkään ulkonäkötavoitteiden takia liikkuvana juurikaan ole ajatellut asioita tästä näkövinkkelistä. Erityisesti jännitin, ovatko viime vuoden hyvin aerobispainottoiset liikunnat syöneet lihaksiani, sillä kovin runsaan, pelkän kestävyystyyppisen aerobisen liikunnan harrastajilla voivat tulokset helposti lihasmassan osalta sijaita viitearvojen alarajalla ja jopa niiden alapuolella. Ilmeisesti kuitenkin kunnolliset, vaikkakin säännöllisen epäsäännölliset salitreenit olivat estäneet sen: edustin lähes kaikissa kohdissa ikäiseni ja pituiseni naisen viitearvojen keskiväliä.

Vaikkei varsinaisesti mitään terveydellistä tarvetta kehonmuokkaamiseen olekaan, niin lihasmassassa on tottakai kehittämisen varaa, jos tavoitteita haluaa itselleen asettaa. Ja kyllähän mä haluan, sillä tavoitteet - niin pienet kuin suuretkin - boostaavat mukavasti treeniä kuin treeniä. Eli lihasmassa saisi alkaa kivuta tuosta keskivaiheilta kohti normaalin ylärajaa - jos se haluaa kivuta, mitään stressiä en asiasta todellakaan aio ottaa - ja absoluuttinen rasvamäärä pysyä mahdollisimman samana. Samalla toki rasvaprosentti laskee, mutta se ei mulla tässä ole homman pointti, sillä mihinkään varsinaiseen diettaamiseen en koe mitään tarvetta tai halua. Monia naisia piinaava jokakeväinen, vääristyneistä kauneusihanteista kumpuava diettauspakko on mun elämässäni ollut jo muutaman vuoden mennyttä aikaa. Sen sijaan vahvaa, sporttista ja sopivan lihaksikasta kroppaa en laita pahakseni, jos sellaisen saa treenaamisen ilon, hyvän olon ja fiksusti toteutetun ja hyvältä tuntuvan kunnon treenin ja syömisen ohella! Jos ei niin voi voi, mun elämäni ei kaadu siihen. Tähänkin asti olen harrastanut kuntoliikuntaa 5-6 kertaa viikossa useamman vuoden, vaikka olen pysynyt lähes prikulleen samankokoisena ja -näköisenä, joten en usko, että se pääasiallinen motivaattorini - liikunnan ilo - sieltä ihan helpolla kaikkoaa.

Tällä hetkellä noudatan seuraavanlaista kaksijakoista treeniohjelmaa (perässä viimeksi toistoalueella 8-12 käyttämäni treenipainot mukaanluettuna mahdollisten tankojen painot -ihan vaan itselleni muistiin). Kummankin treenin teen aina vuorokerroilla niin, että kroppa tulee käytyä kaksi kertaa läpi viikossa.

Treeni 1 (yläkroppa)
- kulmasoutu kp (=käsipainolla) 16 kg
- penkki kp 10 kg
- alatalja 25 kg
- pystypunnerrus kp 8 kg
- vipunostot sivulle 5 kg
- ojentajapunnerrus istuen kp 12 kg
- hauiskääntö tangolla 15 kg
- suorat vatsat koneessa 3o kg

Treeni 2 (alakroppa)
- takakyykky (syvä) 40 kg
- maastaveto 35 kg
- staattinen askelkyykky 23 kg TAI jalkaprässi 55 kg
- reidenojennus 30 kg
- pohkeet prässissä 55 kg
- kyljet kp 21 kg

Nyt neljännellä treeniviikolla treenimääräksi on vakiintunut 4 kertaa viikossa, kun kerran intoa riittää ja salilla käyntikin on niin helppoa nykyään, kun voi vaan kävellä sisäpihan poikki. Sarjoja teen kutakuinkin kolme per liike (+lämmittelysarjat) toistojen pysyessä 8-12:sta välillä, mutta joka neljännen viikon yritän malttaa pitää kevyenä (toistot 12-15 ja mielellään ei ihan loppuun saakka, en kyllä tällä ensimmäisellä kevyellä viikolla ihan malttanut ottaa tarpeeksi rauhallisesti...). Välillä olisi sitten tarkoitus tehdä myös voimaviikkoja, jotta lihakset saavat erilaista ärsykettä. Jännityksellä jään seurailemaan miten homma toimii, sillä vaikka joskus aikaisemminkin olen treenannut hyvin samalla tavalla, niin mm. vaihtelu ja vastaavanlainen intensiivisyys ovat loistaneet poissaolollaan.

Koska en ole mikään superihminen, niin myönnän, että juoksemiseen panostaminen on jäänyt osittain pois salitreenin tieltä, mm. ennen rakastamani pitkät lenkit ovat jääneet kokonaan pois. Kaikkeen ei vain riitä aika eikä kaikkea voi oikein liikunnassa samaan aikaan saadakaan (esim. lihasmassaa ja huippuhyvää maraton/puolimaraton-tasoista kestävyyskuntoa). Bodycombatissa olen käynyt edelleen kerran viikossa ja lisäksi tehnyt Siirin kanssa normaaleja kävelylenkkejä ja jäähdytellyt "kotisalitreenien" jälkeen Siirin kera rauhallisesti hölkkäillen (voiko ajankäyttö enää olla paremmin maksimoitua!). Ehkä kerran viikossa olen tehnyt peruskuntolenkin. Tämän aerobisen puolen sovittaminen mukaan vaatii vielä hiomista, sillä en mä 1,5 vuoden säännöllisellä juoksuharrastuksella hankittua kohtuuhyvää kestävyyskuntoani kuitenkaan haluaisi vallan menettääkään, vaikken enää niin varauksettoman positiivisesti suhtaudukaan aerobispainotteiseen treeniin kuin ennen. Mm. Charles Poliquininkin kovasti suosittelemat intervallitreenit olisi tarkoitus ottaa mukaan viikko-ohjelmaan.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Agikisat

Taas Vuokkoset Areenalla kisaamassa, tällä kertaa BAT:n kisoissa. Kaksi agilityrataa oli tarjolla. Ensimmäinen rata tuntui tosi kököltä: Siiri laamasi taas alussa ja itse ohjasin miten saattuu. Vitonen aidan ohituksesta ja yliaikaa 3,70, huh huh... Taas Siiri oli jotenkin liian unessa lähdössä ja virkosi vasta loppua kohden, tällöin nuo alut voivat olla juuri tuollaisia todella tönkköjä.

No, seuraavaa rataa varten palkkailin ensimmäisen lämmittelyesteen ylityksestä ja virittelin muutenkin paremmin. Toimii - B-radan meno tuntui tosi sujuvalta heti alusta lähtien ja aikavirhe oli lopulta -6,68! Tämä lienee sitä meidän todellista tasoa, joka saavutetaan nuo kisojen alkulaamailut selättämällä. Olisimme sijoittuneet kyseisellä ajalla toiseksi nollaradalla, mutta valitettavasti Siiri oli mennyt tekemään A:lla kontaktivirheen ilman, että huomasin. No, en jaksanut tuosta harmistua, sillä olin niin tyytyväineen oman tasoiseemme tekemisen meininkiin. Ja kontaktivirheethän eivät ole meille mikään "big thing" niin kuin joillekin agilityharrastajille, sillä en ole koskaan vaatinut Siiriä pysähtymään konktakteilla (jonka järkevyydestä voidaan kyllä keskustella) ja useimmiten ne sujuvat hienosti. Joskus harvemmin noita virheitä kuitenkin tulee, ja niille ei vain voi mitään. Haha, mikä asenne meikäläisellä, jotkuthan keskeyttävät koko radan pelkästään siitä, että koira ei pysähdy kontaktille (ymmärrän kyllä syyn). En vaan todellakaan jaksa edes harkita enää tässä Siirin elämänvaiheessa mitään kontaktien uudelleen opettamista varsinkin kun ne 95-prosenttisesti sujuvat treeneissä ja kisoissa hyvin. Joten näillä meidän todella kyseenalaisilla "juoksukontakteilla" mennään jatkossakin ja toivotaan, että niitä kontaktivirheitä ei ala tulla enempää kuin tähänkään saakka.

Veckans treenit

No höh, ei sitten ole tällä viikolla tullut treenattua tokoa, vaikka innostusta periaatteessa olisi koko ajan ollut. Oli muutama täysi kahdeksan tunnin koulupäivä ja muuten olen aina keksinyt jonkun syyn, miksi en ole voinut heti koulun jälkeen mennä reilun viiden minuutin matkan päähän hallille (ja prime-time-aikaan ei vapaatreenaus enää onnistu). Eilinen syy hyväksyttäköön, olisi se viitisen minsaa voinut "pikkasen" venähtää kehä kolmosen liikennekaaoksessa. No, ensi viikkoon tokotreenien osalta - nyt viikonloppuna Vuokkosareena täyttyy jälleen agikisaajista, ja mekin olemme sinne illalla kisaamaan suuntaamassa...

Agilityä kyllä sen sijaan kävimme treenaamassa tuttuun tyyliin maanantaina Hakkilassa K9:n vuorolla, ja oli kyllä oikein hyvän mielen treenit! Siiri oli aikaisemmin illalla ollut jotenkin tavallista laiskempi ja vainoharhaisessa pienen kandin mielessäni ehdin jo kehittää sille jotain sairauttakin, mutta vielä mitä, agilitytreeneissä Siiri teki ihan täysillä! Pitkä virittely ennen omaa vuoroa takasi saman intensiivisen tahdin heti ekalta esteeltä alkaen, sillä treeneissäkin Siirillä on ollut vähän taipumusta tehdä aavistuksen vähemmän intensiivistä työtä ekan lähdön alussa. Kisoissa ongelmana olleet venähtävät käännöksetkin olivat kuulemma nyt tiukkoja ja hyviä, whohoo! Siirillä kyllä on vahvasti potentiaalia reagoida erittäin tarkasti ohjaukseeni terävillä linjoilla - jopa niin tiukasti, että se jättää vaikka esteen menemättä jos ohjaan liian voimakkaasti uuteen suuntaan ennen estettä. Kisajännityksessä kuitenkin kaikki kikkailut tuppaavat ohjaajalta unohtumaan ja mielessä pyörii vaan eteenpäin eteneminen...

Parannettavaakin toki oli, mm. loppusuoraa hinkkasimme, kun Siiri tuppasi jäädä minua odottelemaan. Myös 90:en asteen avokulma kepeillä näyttäisi olevan Siirille jotenkin haastava helpommasta puolesta huolimatta, sillä sen on jotenkin vaikea päästä heti kulman jälkeen oikeaan rytmiin. No, eipä olla avokkeja koskaan mitenkään erityisemmin treenattukaan.

Mutta kivaa kyllä kerrassaan, kun kaikki treenit tuntuvat jotenkin nyt sujuvan niin kivasti ja hyvällä motivaatiolla (siis mun osalta, Siirillä tuskin on siinä ikinä ollut ongelmia). Mitään omiin treeneihini tulee, niin olen nyt ihan muutaman viikon kuluessa totaalisesti friikahtanut rautojen kolisteluun ja luen koko ajan jotain treenijuttuja, pohdin treeniohjelmia ja tietysti käyn siellä salilla. "Äijähenkinen", mm. Pakkotoiston Punttimimmeistä opittu salitreenaus kunnon painoilla on minulle kyllä tuttu juttu jo vuosien takaa, mutta jotenkin touhu muuttui tosi epämääräiseksi jossain vaiheessa, salilla käymisestä tuli säännöllisen epäsäännöllistä, syöminen lihaksenkasvatusmielessä unohtui eikä mitään kehitystäkään siksi tietenkään ole tullut. Imaisin kuitenkin niin hirvittävän määrän uudelleenaloitusmotivaatiota mm. lukemalla Charles Poliquinin ja Kaisa Jaakkolan treenijuttuja, että nyt olisin valmis melkein asumaan salilla! Tällä viikolla olen käynyt salilla neljä kertaa, vaikka alunperin pidin kahta salikertaa ok-tavoitteena ja tosi hyvänä saavutuksena, jos kolmekin kertaa tulisi käytyä. Osasyy salilla asumiseen on ehkä se, etteivät kylmyys ja Siirin nykyisellään kovin laiska innostus vetovaljaissa hölköttelyyn juuri innosta juoksemaan. Kaiken lisäksi keksin, että meidän taloyhtiössä on tuossa muutaman kymmenen metrin päässä oma pikku sali, josta löytyvät ennen kaikkea ne tärkeimmät eli vapaat painot (Siis en tajua miten täällä Tapulikaupungissa asumisessa voikin olla näin loputon määrä kaikenlaisia plussia?? Kuvittelin Viikin olevan ylivoimaisesti paras asuinpaikka mulle.). Miten kätevää - alku- ja loppuverkat voin hoitaa vaikka kävelemällä Siirin kanssa!

Kovasti treeni-iloa ja innostusta muillekin mitä sitten ikinä treenailettekin!