maanantai 14. toukokuuta 2012

"Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan..."

 Hei, hei, hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan,
loiva vasen, antaa mennä vaan.



Kuulkaas, nyt ette ikinä arvaa missä olen ollut viime päivinä, nimittäin Kuusijärvellä! (Eilen itse asiassa kaksikin kertaa, kun menin vielä itse sinne saunomaan ja uimaan...). Lupasin ottaa jotain todistusaineistoa neitimme riehumisista, mutta metsän siimeksessä siitä ei kyllä mitään tullut. Yritäpä siinä kuule kuvata huonolla kameralla, kun elukka menee päätöntä laukkaa puskasta puskaan samalla siksak-kuviota tehden. Mutta nuo vesiloikat antavat ehkä jotain osviittaa siitä energiamäärästä. Huomasin niistä myös, että Elukkammehan on todellinen koiramaailman pituushyppääjä. Järjestettäisiinköhän jossain koirien vesihyppykilpailuja? Täältä löytyisi niin pituutta, korkeutta kuin tyyliäkin!

Näin keväisin kun liikun Siirin (jota Eläimeksikin kutsutaan) kanssa ulkona - olinpa sitten pissareissulla lähipuistossa tai umpikorvessa maalla - niin kaikki juttelut sille tai mukana olevalle ihmisseuralaiselle alkavat yleensä jollain seuraavista lausahduksista:
"Mikä tota Eläintä taas vaivaa!"
"Nyt joku tolkku tohon touhuun Elukka"
"Ei jumaliste nyt tarvi jokaisesta räksästä seota!"
"Eikö tuo vetäminen ikinä lopu?" (Note to self: Ei, se ei lopu. Tai sitten kun se loppuu, on elämän liekki jo hiipumaan päin.)
"Ja tämä oli sitten viimeinen kerta kun otan tuon Eläimen yhdellekään lenkille!!"
"NYT PÄÄ KIINNI JA TÄNNE HETI!" (elukka haukkuu raivokkaasti jotain huumaavaa hajua puhtaasti lämpikseen jossain puskassa...)

Oi kyllä, joskus niin toivon, että omistaisin riistavietittömän seurakoirasen, joka sipsuttaa söpösti parinkymmenen metrin päässä edellä pitkin metsäpolkuja ja kulkee kauniisti tasapainoisen näköisenä hihnassa kaikenmaailman varpusista, räksöistä ja viisi päivää vanhoista jäniksen jäljistä piittaamatta. Toisaalta jos Siiri joskus on tuollainen, ahdistun ja pohdin eläinlääkärireissua...





torstai 10. toukokuuta 2012

Hiljaiseloa

Eläinrintamalla on ollut todellista hiljaiseloa nyt kun agilitytreenit ja hallikausi loppuivat. Ylimääräistä, mm. koiraharrastuksista ja tenttiluvuista vapautunutta energiaa olen käyttänyt jatkuvan ulkoilun lisäksi omista treeneistäni intoiluun, mikä näkyy myös tuolla liikuntablogini puolella. Muutenkin tämä kevät saa aikaan sen, että kaikki on yhtäkkiä ja samanaikaisesti niiiiin inspiroivaa ja ihanaa! Varsinkin kun koulussakaan tämä kevät ei ole tuntunut mitenkään kovin rankalta viime syksyyn verrattuna ja nyt ei ole enää ollenkaan tenttejä, jotka ovat sitten kunnialla tältä erää suoritettu seuraavien häämöttäessä jossain kaukana edessäpäin. En malta olla mainitsematta, että sain taannoin kevään isoimmasta essee-tyylisestä tentistä täydet pisteet kaiken tämän jo pitkään jatkuneen muusta elämästä intoilun ja inspiroitumisen ohella, hups! (Toisaalta kyllä sitten onnistuin aikaisemmin ennennäkemättömän jäätymisen seurauksena napsaisemaan historiani ensimmäisen ykkösen helposta pikku tentistä, toinen hups... Mistä näitä tenttituloksia oikein tulee??) Energiaa varmasti riittäisi myös jonkinlaisiin koiraharrasteaktiviteetteihin ja kaihoten katselinkin HSKH:n ilmoitusta koiratanssikurssista. Keksin, että siinä vasta olisi täydellinen laji Siirin kaltaiselle toko-liikkeet evl:ää myöten osaavalle, uuden oppimista rakastavalle koiralle, jonka omistaja on hukannut kilpailuviettinsä jonnekin elämän tuuliin. Paljon uutta opittavaa, rentoa meininkiä ja yhdessäoloa parhaimmillaan! Harmi vain, että kurssin kuluessa me siirrymme muualle.

Kesän majoitussuunnitelmatkin alkavat pikkuhiljaa selkiintyä: näillä näkymin en vuokraa asuntoa työpaikkakunnaltani vaan Siirin ja minun pääasiallinen majapaikka on mummin kesäisin tyhjillään oleva asunto Turun keskustassa. Marsut jäävät luultavasti avomiehen hoidettavaksi Helsinkiin, jotta ne saavat jatkaa elelyä väljästi marsuhuoneessa suuressa aitauksessaan. Ja mahdollisuuksien joka viikonloppu pyrin käymään Helsingissä niitä katsomassa. Toisaalta jos kesän kaupunkielämä alkaa  tympimään, niin olen tervetullut mummin mökille vähän lähemmäs työpaikkaa nauttimaan merestä. Siellä pääsen myös näkemään Sessaa ja Fridaa, joiden kummankin kanssa olen aikanani harrastanut mm. tokoa. Turku on kuitenkin harrastusteni ja Helsingissä käymisen kannalta paras vaihtoehto, ja ehkä keksin sieltä Siirillekin jonkun kivan iltakurssin.

Vaikka alussa sanoinkin, että olemme viettäneet koiraharrastusrintamalla hiljaiseloa, niin sellaista elo ei ehkä Siirin näkövinkkelistä ole ollut. Kevätaurinko on nimittäin siivittänyt tien metsiin ja vesien äärelle ihan jatkuvasti; esimerkiksi viimeisen neljän päivän aikana olemme käyneet Kuusijärvellä kolme kertaa! Sehän tarkoittaa melkoista menoa ja meininkiä Siirille, sillä Kuusijärven itäpuolen metsissä saa kulkea todella rauhassa ihmisten jäädessä aivan järven tuntumaan pyörimään. Valitettavasti kameraa en ole vaihteeksi jaksanut raahata mukana ikuistamassa mm. Siirin huikeita vesiloikkia, joten saatte tyytyä tähän tylsään kotosalla otettuun kuvaan. Heh heh, siellä sitä vaan söpöstellään niiiiiiin kiltin näköisenä hempeän värisen, pallojentäyteisen sisustukseni keskellä... Joku päivä vielä raahaan sen kameran mukaan ja otan vaikka videonpätkän Siirin touhuista niin näette miten kahjo se oikeasti on!