maanantai 30. heinäkuuta 2012

Marsujen ulkoilutusta

Olen aina ajatellut, ettei kaupungissa voi oikein kätevästi ulkoiluttaa marsuja: liian työlästä, liikaa häiriöitä jne. Ja höpsis! Taiteltava taikakuutioaitaus ja marsut vaan kainaloon, portaat alas rauhaisalle kerrostalon sisäpihalle ja marsuleiri pystyyn! Mikäs sen mukavampi tapa viettää yhteistä vapaapäivää kauniina kesäisenä iltapäivänä miehen kanssa kuin pallutella ja kuvailla ulkona auringonpaisteessa ruohosta huumaantuneita marsuja. :-)

Alla kuvia marsujen ulkoilutuokiosta viikko sitten, loput löytyvät täältä!

Edwinille kuuluu hyvää: antibioottikuuri loppui viime keskiviikkona, ja paise näyttää parantuneen hyvin. Aika tietysti vasta näyttää uusiutuuko paise vai ei, ja jos uusiutuu, niin Apulannan lyriikoin: tiedän et on turha armoo viivyttää. Ennuste hammasjuuripaiseen ensimmäisellä hoitoyrityskerralla on jonkinlainen, mutta jos paise uusii, niin ennuste on huono ja uudet hoitoyritykset lähinnä eläimen kiusaamista ja omistajan oman pään "hoitoa". Sanoohan sen jo terve järkikin: miksi hoito, joka ei ensimmäisellä kerralla tehonnut, auttaisi yhtään sen todennäköisemmin seuraavallakaan kerralla? Eiköhän hoidon tehoamattomuus kerro, että paise on alunperinkin ollut sellaisessa paikassa/niin laajalle levinnyt, ettei sitä saa kunnolla hoidettua. Ja jos kaikkia bakteereja ei ole saatu ab-kuurilla tapettua, niin on todennäköistä, että jonnekin on jäänyt muhimaan enrofloksasiiniresistentti variantti. Ja marsuillahan ei tosiaan noita antibioottivaihtoehtoja liiemmin ole.

Mutta nyt ei ajatella enempää paiseen uusiutumista, vaan nautitaan nykyhetkestä. :-)

Edwin

William ja Edwin

James

William

Willaim

Possujuna: Anton, William, James

Anton

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Piikittelyjä

Edwiniä on nyt viikko piikitelty ihon alle, ja hyvin on mennyt! Tosi hyvä fiilis, kun lääke on joka kerta todistettavasti mennyt siihen osoitteeseen, johon kuuluukin (eli eläimeen) ja koko homma on aina nopeasti ohi. Kaikista varoitteluista huolimatta mitään jälkiäkään ei pistokohtiin ole kehittynyt, ehkä tuo Baytril on sitten vaan niin hyvin laimennettu. Tai sitten mä olen vaan niin pro, haha! Ihan helppo juttuhan tuo marsun pistäminen ei kuitenkaan ole jos vertaa esim. kissoihin tai koiriin. Nahka on aika sitkeä, vastaanpyristely on joka kerta ollut todella kovaa ja aina Edwiniltä pääsee myös pieniä rääkäisyjä samalla kun neula menee ihon alle. Se oli ensin aika hurjaa, tai ehkä kaikista eniten hurjaa kiinnipitäjänä muutamina ekoina kertoina toimineelle miehelleni, joka on "vähän" herkkiksempi tämmöisissä jutuissa...

Myöskään merkittäviä suolistosivuvaikutuksia ei enää ole ollut tuon pistelyn aloittamisen jälkeen, eli kyllä kannatti lähteä tähän piikitystouhuun. Tai no, papanaa ei ehkä ihan normaaliin malliin tule. Se voi kuitenkin johtua normaalia vähäisemmästä syömisestä, mikä tietyissä rajoissa on hyväksyttävää kuurin ajan. Kokonaisuudessaan meillä onkin nyt mennyt tämä kuuri tosi hyvin alkuvaikeuksien jälkeen. Antibioottikuurithan ovat aina aika kova pala marsujen hyvin herkälle ruuansulatuselimistölle, vaikka kuinka käyttäisi marsuille sopivia antibiootteja (joita ei todellakaan ole montaa). Kuurista johtuva ripuli, syömättömyys ja vaisuksi meneminen eivät ole ollenkaan harvinaisia haittavaikutuksia, eikä edes marsun menehtyminen kuuriin ole tavatonta.

Keskiviikkona Edwin oli kontrollikäynnillä. Dreeni otettiin pois ja kaikki vaikutti ihan hyvältä, paise oli parantunut hyvin. :-) Halusimme viedä sen jo tutuksi tulleelle klinikalle, joten niinpä mieheni haki Eetun yli 100 km:n päästä ja myös palautti samana iltana... Hän on vähintään yhtä kiintynyt Eetuun kuin mäkin, ja selvästi valmis tekemään kaikkensa pikkuisemme eteen. Itse kävin tämän viikon töissä vanhempieni luota, jotta mulla olisi apukäsiä pistämisessä. Työmatkaa kertyi 100 km yhteen suuntaan. Toisaalta saipahan Siiri samalla nauttia maalaiselämästä ja rymytä joka päivä puskissa mielin määrin. Ihan toista kuin tuo Turun ankea hihnaelämä! Teki varmaan hyvää myös mun olkapäälle, josta ovat luultavasti jotkin ligamentit löystyneet Siirin vuosikausia jatkuneen vetämisen takia...

Joku voi ehkä pitää meitä hulluina, kun näemme näin paljon ylimääräistä vaivaa jonkun pikkuelukan eteen. Ja onhan hammasjuuripaiseen uusimisriskikin kohtuullinen, eli kaikki tämä voi olla turhaa. En ole kertaakaan kuitenkaan vielä harmitellut, että voi voi, kun on tuo öttiäinen lääkittävänä, pääsisipä helpommalla... Kun on lemmikin itselleen ottanut ja siihen kiintynyt, niin halu saada se terveeksi on vaan niin kova.

Ei se lääkitsemistapahtumakaan Eetusta niin ikävä ole,
kun saa joka välissä mutustaa jotain herkkua ;-)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Antibiootin intracaviaarinen annostelu (sic!) - mission impossible?

No ei nyt ehkä kuitenkaan. Ei edes unettavien luentosalien penkkiä aivan kohtuuttoman paljon suhteessa oikeaan elämään kuluttaneelle ja kaiken käytännön järkensä loppumattomaan turhan tai vähintäänkin siitä kuuluisasta oikeasta elämästä irrallaan olevan teoriatiedon mereen ja kauniiseen tenttimenestysilluusioon kadottaneelle eläinlääkisopiskelijalle.
(Niille, jotka eivät otsikkoa ymmärrä: cavy tarkoittaa marsua, sic! isketään resepteissä perään, jos poiketaan lääkkeen valmisteyhteenvedon ohjeistuksista.)

Edwin kävi viime tiistaina uudestaan eläinlääkärissä, ja paisehan siellä oli. Luultavasti kyseessä on siis hammasjuuripaise kuten epäilinkin, mutta tarkkaa alkukohtaa ei pystytty sanomaan. Päätin yrittää hoitoa täysillä, sillä hoidon onnistuminen kuitenkin riippuu niin monesta eri tekijästä, esim. siitä, mistä kohtaa paise tarkalleen on saanut alkunsa ja kuinka laajalti se on levinnyt luuhun. Se joko paranee tai sitten ei. Uusiutumisriski toki on kohtuullinen.


Leuan alta pilkottaa dreeni.

Eläinlääkärissä Edwin rauhoitettiin, paiseesta huuhdeltiin pois 1 dl juoksevaa mätää, siihen tehtiin avanne ja avanteen yhteyteen tikattiin kiinni dreeni. Mukaan tuli Baytril-kuuri, kipulääkettä ja Primperania. Paisetta huuhdellaan kaksi kertaa päivässä keittosuolaliuoksella ja keittosuola-Baytril-seoksella, samoin kipulääkettä ja antibioottia annetaan suun kautta kahdesti päivästä. Operaation jälkeen mies toi Edwinin ihan mulle varta vasten tänne Turkuun, jotta voin sitä "tehohoitaa" itse (hän joutui menemään moneksi päiväksi töihin). Hirveästi hän on nähnyt vaivaa Eetun eteen uhraten käytännössä yhden kokonaisen vapaapäivän pikkuiseni kuskaamiseen! Onneksi on ihmisiä, jotka ymmärtävät, että "taskulemmikitkin" voivat olla rakkaita ja tärkeitä perheenjäseniä, se ei ole mitenkään itsestäänselvää... Hän pitää vielä ihan itsestäänselvänä, että tehdään nyt Eetun hyväksi kaikki mikä voidaan.

Lääkitsemistuokiot olivat Edwinin kanssa alkuun sellaista taistelua, että useimmiten tihrustin itkua epätoivosta. Se ei voinut ensin sietää noiden lääkkeiden makua ja teki kaikkensa, etten saisi annettua lääkkeitä eläimensisäisesti: rimpuili, väänsi päätään joka suuntaan, pulautti lääkkeet pitkin rinnuksiaan... Tuntui, että lääkkeitä on kaikkialla muualla paitsi eläimen sisällä: turkissa, käsissäni, pyyhkeessä jne. Aluksi lääkkeenantoon vaikutti selvästi tottumattomuuteni marsujen lääkinnässä - onhan tämä ensimmäinen kerta kun olen yhtäkään marsua ikinä lääkinnyt. Nämä nykyiset ovat olleet niin täydellisen terveitä aikaisemmin eikä Eläinsairaalan päivystyksissäkään juuri ole marsuja vastaan mulle tullut. En esimerkiksi ihan ensimmäisillä yrityksillä hoksannut ottaa Edwiniä tiukkaan fiksoituun kainalo-otteeseen pyyhkeen sisään käärittynä ja sekoittaa lääkkeitä johonkin hyvänmakuiseen nesteeseen, mistä olenkin nyt soimannut itseäni aika paljon. Jotenkin sitä varmaan itse kukin ajattelisi, että eläinlääkisopiskelija hoksaa ilman muuta tällaiset pikku kikat, mutta kun sitä käytännön näppituntumaa on kerrassaan vaan niin vähän.


Kaikesta huolimatta pikku potilas on ollut koko ajan hirveän reipas :)
Edwiniltä ei sisua ja oikeaa elämänasennetta puutu!

Ananasmehuun sekoitettuna lääkkeet alkoivat mennä paremmin, mutta pakon kautta on silti koko ajan menty. Asiaa ei yhtään ole helpottanut se seikka, että olen joutunut töideni takia heräämään neljältä Eetua lääkitsemään ja paisetta huuhtelemaan ja painanut monta päivää menemään 4-5 tunnin yöunilla todella stressaantuneena. Mä olen niin toivottoman ahdistunut ja huolissani omien eläinten sairastaessa varsinkin, jos kaikki ei mene niin hyvin kuin voisi. No, ainakin tulevana eläinlääkärinä pystyn sitten täydellisesti samaistumaan lemmikinomistajien huoleen, hätään ja hysteerisuuteen vaikka kyseessä olisi mikä tahansa jonkun mielestä ehkä vähäpätöinen "tirriäinen". Uskokaa mua kaikki ei-eksoihmiset: pienikin eläin voi olla äärettömän tärkeä ja pääsääntöisesti omistajat suhtautuvat niiden hoitoon aivan samalla vakavuudella kuin koirien ja kissojenkin!

Isommaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että Edwinin papanat eivät vielä kolme vuorokautta toimenpiteen ja ab-kuurin aloittamisen jälkeenkään olleet normalisoituneet. Häkistä löytyi vain sellaisia epämääräisiä pikku kökkäreitä, jotka eivät papanaa olleet nähneetkään. Niinpä päätimme lääkärin kanssa keskeyttää ab-kuurin, kunnes alkaisi taas normaalia papanaa tulla, ja jo yhden väliinjätetyn annoksen jälkeen näkyikin niitä kaivattuja papanoita. Baytrilhän saattaa marsuilla aiheuttaa suoliston toiminnan lamaantumista, ripulia ja pahimmillaan syömättömyyttä, joista jälkimmäisimmässä tapauksessa kuuri täytyy keskeyttää kokonaan. Edwin on kuitenkin ollut onneksi koko ajan virkeä ja syönyt normaalisti.

Nyt alan sitten piikittää Baytrilliä ihon alle, sillä ei suoliston kautta tapahtuva annostelu suojaa jonkin verran noilta suolistosivuvaikutuksilta. Baytril vaan sattuu olemaan kovasti kudoksia ärsyttävä aine, joten mikään kauhean kiva vaihtoehto tämä ei ole. Pistokohtaan saattaa kehittyä paiseita, granuloomia tai rupia. Ongelmana on myös, että apukädet ovat lähes välttämättömät, ja mä olen tosiaan aika eristyksissä arkiviikot noiden töiden takia... Ja miehelläkin on välillä ihan superpitkiä työrupeamia (tyyliin vuorokausia), joten hankalaan saumaan arkikuvioidemme kannalta kyllä nyt sattui tämä Eetun sairastaminen. Täytyy vielä pohtia, miten kikkaillaan tuo ensi viikko Eetun hoidon kanssa.

Tarkemmin kirjoittelen Edwinin ja muidenkin marsujemme kuulumisista nyt taas Marsufoorumin päiväkirjaamme, sieltä voivat foorumille rekkautuneet lukea Edwinin sairaskertomusta tarkemmin (huom! liian vähäisten yöunien aiheuttama angstausvaroitus).

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Parveke-elämää (paljon kuvia!)

Eilen olin todella murheissani Edwinin todennäköisestä kohtalosta, ja itkin vähän joka paikassa: kotona, autossa, lenkillä, kiinalaisessa... Kyllä mä noista mun pienistä karvamakkaroistani välitän hirveästi, vaikka joskus tuntuukin, että olen tosi huono marsunomistaja kun noin vain voin jättää ne toisen kontolle ja huidella koko kesän muualla.

Tänään kuitenkin Indican erään biisin sanoja lainatakseni päätin herätessäni kauniiseen kesäaamuun, että "tulkoon mitä vaan / en murehtimaan tänään jää kuitenkaan / mä selän käännän pimeydelle / pahan pyyhin pois / miksi luotu ihmiselle taakka surusta ois". Hengailtiin monta tuntia elukoiden kanssa partsilla, ah ihanaa! Mun rakkaat!

 Edwin <3 Eetu on kyllä sitkeä sissi, ihan hirveä tarmo syödä vaikkei se varmaan kovin miellyttävältä nyt tunnukaan.

 Edwin ja Anton - erottamattomat kaverukset, ainakin seuraavaan ell-käyntiin asti ;-(

 Onhan se Edwin kyllä aika ruipelo nyt, kaiholla muistelen, kun se oli vielä pyöreän marsumainen... Edwin on terveenä suunnilleen samankokoinen kuin Anton, n. 1150-1200 grammaa. Nyt se painoi viimeksi punnitessani 970 grammaa. Jollekin marsulle se voi olla ihan normaali paino, joten marsun painoa arvioidessa pitää kiinnittää huomiota yleisolemukseen ja punnitushistoriaan.

 Anton

 William on kovin liikkuvainen, ja se mielellään venyttäytyy oikein piiitkäksi madoksi.

 William ja Williamin silmät <3


 Aika jaloittelulle, Siirikin tuli ihmettelemään vipeltäviä karvamakkaroita.

Ei, Williamilla ei ole kasvainta, rektumprolapsia tai mitään muutakaan vikaa... Ehkä vähän isot pallit vaan.

Nimeni on James, Ja-mes eikä mikään hiton "Zeims"

 Eläin


 Siirin liikkis spanieli-ilme


"Hei mitäs sä sanoisit jos vähän pusutellaan?"

"Ei hyvä idea???"

On se Elukka niiiiin söpö nyt, kun pääsi taas karvoistaan karvakasa. Eikös ole ihana kesätukka!

Kaikkihan parveke-elämästä nauttii! Yksi Siirin mielipuuhia on tuijotella parvekkeelta käsin oravia, varpusia ym.


Loput kuvat löytyvät galleriasta!

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Hammasongelmat jatkuu...

Edwinin toipuminen hammasoperaatiosta lähti liikkeelle näennäisesti aika hyvin. Se on ollut eristyksessä muista, jotta syömistä voi tarkkailla ja ruokaa onkin hävinnyt kiitettävästi. Paino on noussut n. 800:sta grammasta melkein kiloon. Eilen pääsin viimein itse Eetua katsomaan, ja kiinnitin huomiota, että ei se syöminen sittenkään vielä ihan normaalia ole, muistan kuitenkin niin elävästi millä himolla ja tohinalla se on joskus vetänyt tuoreita napaansa nanosekunneissa... Halu on kyllä edelleen kova ja varmaan siksi ruokaa meneekin napaan tarpeeksi, mutta syömisessä vaan kestää kauan.

Sylitellessäni löysin sitten Edwinin alaleuasta kovan patin, joka vaikuttaisi olevan kiinni luussa. Voi itku, tuo vaikuttaa vahvasti hammasjuuripaiseelta ja se ei ole hyvä juttu se. Vaikka yleisvointi (syöminen, juominen, touhuaminen jne.) onkin hyvä nyt, niin hammasjuuripaiseen pitkän ajan ennuste on huono. :-( Tyhjennyksistä ja ab-kuureista huolimatta nuo tuppaavat uusimaan, ja lopetus on aika potentiaalinen vaihtoehto. :-( Olen niin vihainen ja surullinen, miksi juuri Eetu? Se on ylivoimaisesti rakkain marsuni, aivan ainutlaatuinen luonteeltaan. Muut marsuni ovat ujompia eivätkä samalla lailla tule mun läheisyyteen, mutta Edwin on aina ollut luontaisen rohkea ja seurallinen. Se tulee aina mun lähelle itse ja antaa silittää.

Mennään nyt eläinlääkärille kuitenkin ensin, tutkitaan tarkemmin ja selvitetään vaihtoehdot perusteellisesti, vaikka kovin pessimistinen tällä hetkellä olen. :-(

Nyt myös sieppaa enemmän kuin koskaan arkiviikkoelämä muualla - haluaisin niin hirveästi olla vaan täällä omassa rakkaassa kodissani huolehtimassa eläimistäni! Siirinkin elämänlaatu on huonontunut, sillä tosi harvoin tulee Turussa lähdettyä minnekään, missä sitä voisi pitää vapaana, sillä se on keskustassa asuessa niin paljon työläämpää kuin täällä kaikkien maalaisten aina niin hartaudella kammoksuman kauhean Helsingin lähiössä, uskokaa tai älkää. Just kun ollaan Siirin kanssa piristytty täällä rakkaista rakkaimmilla kotikulmilla, niin eikun vaan auton rattiin taas... Semmonen 1100 kilometriä kertyy mittariin viikossa, että morjens ja näkemiin vaan kesä ja terkkui hei kovasti ratin takaa. No, ehkä hylkään tuon Turun ylhäisen yksinäisyyden jossain vaiheessa ja menen lähemmäs työpaikkaa muiden nurkkiin riesoiksi, lenkkeilymaastotkin varmaan paranee.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Marsujen hammasongelmia

Hieman hävettää, kun tämän blogin nimi on "Luppakorvia ja karvamakkaroita", vaikken ikinä kirjoita tänne karvamakkaroistani mitään... Minua on välillä vaivannut pieni uupuminen marsujen kanssa enkä ole kokenut saavani niistä yhtä paljon iloa irti joskus aikaisemmin. Ja nyt kesällä olen kokenut todella huonoa omaatuntoa jättäessäni marsut Helsinkiin miehen hoidettavaksi, mutta toisaalta en kesäkämpässäni pystyisi oikein pitämään niitä varsinkaan missään isossa aitauksessa. Omassa kämpässä sen sijaan riittää tilaa niin paljon, että marsuille voi helposti antaa yhden huoneen käyttöön (tai no, on siellä myös mun koulukirjat ja miehen "leluja"...).

Nyt tunnen itseni entistäkin huonommaksi marsunomistajaksi. Käydessäni parin viikon tauon jälkeen kotosalla marsuja katsomassa huomasin, että Edwin on laihtunut ihan silminnähtävästi. Muuten Edwin vaikutti virkeältä ja söi, tosin ehkä vähän vaivalloisesti. Etuhampaissa en havainnut mitään outoa, mutta epäilin, että poskihampaissa on jotain vikaa - niitä en kuitenkaan saanut ilman apuvälineitä katsottua. Jouduin lähtemään arkiviikoksi taas muualle, mutta marssitin miehen Edwinin kera eläinlääkäriin.

Eläinlääkärissä hampaiden tarkastuksessa havaittiin, että etummaisimmat alaposkihampaat ovat silloittuneet eli kasvaneet toisiaan kohti kielen päälle. Ne saatiin lyhennettyä ilman rauhoitusta. Etuhampaista ei kai sitten eläinlääkärikään löytänyt vikaa, vaikka tyypillisesti myös ne kasvavat liian pitkiksi poskihammasongelmissa. Eli kannattaa muistaa ne piilossa olevat poskihampaat, jos etuhampaat ovat ok. Tyypillinen virhe eläinklinikoilla on (nyt mahdolliset tulevat kollegat kuulolle), että keskitytään liikaa niihin etuhampaisiin ja leikataan ne liian lyhyiksi - jopa niin lyhyiksi, että marsu ei pysty syömään lainkaan! Marsun hampaat eivät ole samanlaiset kuin kanilla, vaan varsinkin alaetuhampaat ovat pidemmät. Ala- ja yläetuhampaiden linjan tulee olla hieman leikkaava, mutta alaetuhampaat eivät saa kuitenkaan ottaa ikeneen kiinni yläetuhampaiden takana poskihampaiden ollessa yhdessä.

Edwinin suussa oli myös ilmeisesti jokin paise? Tai eka ymmärsin sen kuvauksesta päätellen olleen jokin ruokaklöntti, mutta tarkempi haastattelu  ja viikon ab-kuuri puhuisivat jonkin sortin paiseen puolesta. Taas vinkki tuleville kollegoille: sanokaa ja kirjoittakaa ylös mitä ikinä teettekin vastaanotolla, mun miehen tyyppiset asiaan vihkiytymättömät eivät muuten tajua yhtään, mitä siellä tapahtuu, jos tajuavat sittenkään. ;-) Ei sillä, että mäkään muistaisin ikinä puoliakaan mitä vastaanotolla sanotaan, kun keskityn vaan hätäilemään ja jännittämään. Ovat ne yhteenvedot aina olleet ihan kullanarvoisia.

Mutta täytyy toivoa, ettei purennassa ole mitään vikaa ja poskihampaat jatkossa kuluisivat normaalisti. Eläinlääkäri suositteli röntgenkuvia, jos ongelmia ilmenee edelleen. Syitähän hammasongelmiin on marsuilla monia, esim. synnynnäinen tai traumaan tai infektioon liittyvä purentavirhe. Ravinnosta en usko tuon johtuvan, sillä muut marsut voivat hyvin ja pulskasti ja marsuni syövät hampaita kuluttavaa heinä- ja pellettivoittoista ruokaa. Mä en usko marsujen ruokinnassa hirveästi tuoreiden vihannesten tärkeyteen, sillä marsun perusrehua on hyvälaatuinen kuiva- tai tuoreheinä ja haluan, että marsuni täyttävät masunsa sillä eivätkä kaikenmaailman herkkuvihanneksilla, joita marsun elimistö ei ole varsinaisesti kehittynyt sulattamaan. Pelletistä, C-lisästä ja kesäisin tuoreheinästä tulee aivan taatusti tarpeeksi kaikkia niitä vitamiinejä, mineraaleja ja hivenaineita mitä heinästä ei saa, ei siihen todellakaan mitään porkkanoita ja paprikoita tarvita. En tiedä mistä on peräisin tämä yleinen käsitys, että vihannekset ovat itsestäänselvä osa marsun päivittäistä "ruokaympyrää". Toki niitä voi päivittäinkin antaa kohtuullisia määriä jos haluaa ja onhan tuoreiden syönti ilman muuta erinomaista virikettä. Ei niitä kuitenkaan ole mitenkään välttämätöntä säntillisesti joka ikinen päivä reilua kipollista pilkkoa ellei erityisesti halua viihdyttää niillä marsua tai vaikkapa korvata C-lisää esim. paprikalla. Ja mitä tuohon viihdyttämiseen tulee, niin kannattaa muistaa, ettei lapsillakaan joka päivän kuulu olla herkkupäivä...

Ohops, menipäs vähän ärsyttävän sävyiseksi "kyllä minä tiedän" -tyyppiseksi meiningiksi, vaikka en kyllä todellakaan koe nyt olevani mikään esimerkillinen marsunomistaja... Juuri mm. tällaisten hammastapausten takia marsut olisi syytä punnita säännöllisesti mahdollisen laihtumisen varalta, mutta arvatkaa vaan huomasinko ohjeistaa mitään painontarkkailusta.

Lisää marsujen hammasongelmista löytyy esim. täältä.