keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Muutamia huomioita tokokirjasta

Ajattelin kirjoitella tänne muutamia mielestäni tärkeitä huomiota "Tavoitteena täysi kymppi" -tokokirjasta, jotta jäävät paremmin mieleen ja oikeasti konkretisoituvat myös treeneissä. Hyppäsin suoraan "Kilpailemaan" -osioon, mutta kyllä pikaselauksen ja valikoitujen palojen lukemisen perusteella näyttäisi irtoavan noista liikekohtaisistakin luvuista jotain treenejämme ajatellen.

Rutiinit
Sekä harjoituksissa että kilpailuissa toistuvat rutiinit kertovat koiralle mitä on tulossa ja edesauttavat liikkeeseen sopivaan mielentilaan virittymistä. Rutiineja voivat olla:
- ennakkotieto palkkiosta (esim. vasemman taskun taputtaminen, käsiliike taakse ikään kuin heittäisit makupalan)
- liikkeen osan suorittaminen
- liikkeeseen yhdistyvät sanat
- suuntavihjeet (esim. kävellään ruudun aloituspaikkaan samaa linjaa pitkin, jota koira kohta lähetetään merkille)
- aktiivisuustasoon vaikuttaminen (innostaminen / rauhoittelu)
- kilpailurutiinit (liikkeenohjaajan ennen suoritusta tekemät asiat)
- siirtymät liikkeiden välillä
- saapuminen kehään
Kaikkiaan meillä rutiinit ovat aika hyvällä mallilla, sillä mulla on kauan ollut käytössä miltei joka liikkeelle joku oma sana ja lisäksi eri paikallamakuukäskyjä sekä käsimerkkejä (esim. oikean/vasemman käden heilautus taakse riippuen siitä onko kyseessä luoksetulo vai kaukot). Muutamia voisi vielä lisätä, esim. suuntavihjeitä. Siirtymä- ja kehäänsaapumisrutiineja pitää myös miettiä tarkemmin.

Häiriöt
Harjoitukset ja kilpailut eivät saisi erota liian paljon toisistaan. Tärkeää olisi harjoitella paljon kilpailuissakin mahdollisesti vastaantulevien häiriöiden läsnäollessa. Häiriöitä voivat olla
- vieras paikka
- alustamateriaali (nurmi, hiekkakenttä, tekonurmi, liukas halli, maneesi...)
- oudot välineet (esim. vieraat noutokapulat)
- vuorokaudenaika (esim. aamu, jos silloin ei ole koskaan tapana treenata)
- sää
- häiriöt ennen kehäänmenoa
- yleisö
- liikkeenohjaaja
- koiran negatiivinen mielentila
- omituinen ohjaaja (jännitys!)
Tämä luku sai mut hieman masentuneeksi, sillä tiedän, että vain harjoittelemalla häiriöitä voi luottaa koiran toimivan kisoissa samalla lailla kuin treeneissäkin ja Siirillä nimenomaan nämä häiriöt olivat aikaisemmin monesti se kriittinen tekijä onnistumisessamme kisoissa. Useita Siirille hankalia häiriöitä voi kuitenkin harjoitella ainoastaan isommassa treeniporukassa esim. järjestämällä säännöllisesti harjoituskisoja, mutta sellaista mahdollisuutta en nyt oikein pysty tähän saumaan taikomaan mistään. Toki jotain voin tehdä, esim. harjoitella mahdollisimman monenlaisilla eri kentillä, raahata miehen lähikentälle liikkuriksi, etsiytyä pois lähiön rauhasta, pitää silmät auki eri treeniseurojen järjestämien harkkakisojen suhteen yms. Ei auta kuin toivoa, että se riittää ja muistaa, että tavoitteemme on kuitenkin "vain" TVA, ei yhtään sen enempää.

Ilman palkkiota harjoittelu
Koiraa ei pitäisi jatkuvasti palkita saman koko ajan saman kaavan mukaan niin, että palkkioita virtaa ovista ja ikkunoista. Koiran saa toimimaan kilpailuissa ilman palkkiota käytännössä käyttämällä kolmea eri tapaa, erikseen tai yhdistellen:
- vaihteleva palkitseminen: Mieti minkä verran palkkaat keskimäärin ja sen perusteella suunnittele osassa treenejä palkitsevasi keskiarvoa enemmän, osassa vähemmän. Tämä saa koiran yrittämään entistä kovemmin.
- kilpailunomaiset palkkiot: Älä aina palkitse koiraa leluilla ja makupaloilla, vaan välillä käytä pelkästään kilpailuissa sallittuja palkkioita (ns. sosiaaliset palkkiot). Lisää sosiaalisten palkkioiden tehoa olemalla aktiivinen palkitessasi koiraa lelulla/namilla.
- palkitseminen uudella tehtävällä: Käytännössä tarkoittaa sitä, että suoritettuaan yhden liikkeen hyvin koira saa palkkioksi suorittaa perään toisen liikkeen. Mieti, mistä liikkeistä koira pitää kaikkein eniten: voit palkita koiran näillä liikkeillä antamalla sen suorittaa liikkeen välittömästi edellisen jälkeen.
Tämä luku tuli tarpeeseen, sillä koska emme ole kisanneet vuosiin, ei ole tullut juuri myöskään harrastettua palkatonta harjoittelua. Onhan se mukamas niin paljon hauskempaa, kun palkkaa virtaa koko ajan.

PS. Pahoittelut, etten vieläkään ole saanut aikaiseksi kuvattua mitään järkevää kuva/videomateriaalia... Yleensä treenattua tulee puolihämärässä, jolloin valokuvista on turha haaveillakaan.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Sellainen eläin on marsu

Tätä blogia lukee varmasti myös ihmisiä, joille marsut ja muut jyrsijät eivät ole niin tuttuja. No, kaikki varmasti tietävät, että marsu on sellainen söpön näköinen pullea elukka, mutta mitä muuta marsu on? Kuvasin tänään videolle vähän Jamesin ja Onnin jaloittelutuokiota, ja seuraava videonpätkä tiivistää aika hyvin minkälaisia eläimiä marsut ovat.



Eli lyhyesti tiivistettynä, jos et jaksanut tuota videonpätkää loppuun katsoa: marsut ovat sosiaalisia, äänekkäitä, tyhmiä ja ahneita eläimiä. :-D Joskus kun niitä aitauksessa seurailee niin tuntuu, etteivät marsut muuta tee kuin syö. Rouskuti rouskuti, maiskis maiskis, puputi puputi. Aina on jotain menossa tai kohtsillään menossa marsun sisuksiin fermentoitumaan - eniten tietysti heinää, joka on marsun ruokavalion perusta. Terve marsu syö jatkuvasti, sillä kuitumassa suolistossa ylläpitää suoliston motiliteettia ja paasto on marsulle hengenvaarallista. Jos marsu ei syö tai syö huonosti, tiedän välittömästi, että kaikki ei ole kunnossa.

Heinänrouskeen ja tuoreiden pupelluksen kuuntelu on oikein rentouttavaa iltapuuhaa, mutta sosiaalisuus on se juttu, joka tekee marsujen seurailusta mielenkiintoista. Jonkun aikaa pakon edessä yksinäistä elämää viettänyt Jameskin on nyt kuin uudesti syntynyt saatuaan itselleen oman pikku kaverin. Poissa on häkin tai jaloittelualueen nurkassa kyhjötys, tilalla possujunat, jatkuva pulina ja hurina sekä aktiivinen hyörinä.

Tässä vielä lyhyt pätkä peruspossujunameiningistä:


Kaikkiaan mä olen ikionnellinen siitä, että päätin muutama vuosi takaperin ruveta taas marsuharrastajaksi, vaikka välillä on ollut aika isojakin motivaatiokuoppia muiden kiireiden keskellä ja on tullut huolehdittua lähinnä niiden perustarpeista (eiväthän marsut sinänsä toki ihmisseuraa varsinaisesti kaipaa). Nyt oon kuitenkin löytänyt itseni taas niidenkin parista, ja tajunnut miten paljon nautin ja rentoudun marsujen touhuja ihmetellessä ja niitä sylitellessä ja silitellessä.

Mun suosikkirentoutumiskeinoni iltaisin (jos yli-innokas kuvaaja ei ala häiritä liikaa...).

perjantai 16. marraskuuta 2012

"Hei me treenataan" eli päivän tokot

Sanoin, ettei treeniblogin kirjoittelu sovi mulle, mutta ehkä mä silloin tällöin ihan fiiliksen mukaan voisin jotain treenejä ylös laittaa - jos ei muuten, niin ihan vaan siksi, että te uskotte mun treenaavan tokoa. :-D

Treenailtiin tänään Hakunilan urheilupuiston nurtsilla.

Kaukot. Ensin istumaannousua 5:en, 10:en ja 15:sta metrin matkalta, sillä Siirillä on taipumusta välillä tehdä tuo ensimmäinen istumaannousu hitaasti. Nyt sujui hyvin! Sitten istu-seiso samaan tyyliin, edelleen sujui hyvin. Lopuksi pidempää sarjaa täydeltä matkalta ja maahan-seiso vasta toisella käskyllä, joten loppuun vielä vahvistus siitä.

Ruutu. Ensin pari kertaa palkka merkiltä, sitten 3x lelu ruudun takaa. Siirillä on ollut taipumusta ennakoida ronskistikin pysähtymistä, ja nuo leluruudut ovat olleet tehokkain tapa siirtää ajatus pois ruudun etureunasta. Viimeinen toisto ilman lelua pysäytyksellä seisomaan menikin hyvin!

Luoksetulo. Ensin pelkkä pallonheitto koiran yli, sitten seisomaan pysäytyksiä takapalkalla. Siiri olisi voinut täpäkämminkin pysähtyä ja lisäksi se ei millään tahtonut löytää suorinta tietä takapalkkana toimineelle lelulle. Seuraavalla kerralla voisi pari kertaa ihan reilusti näyttää takapalkan heiton taa, jotta ajatus olisi pysähdyksissä kunnolla siellä takana.

Kaikkiaan mainio fiilis ollut treeneissä edelleen, eikä pelkästään Siirillä! Aina jos oma fokus alkaa treeneissä hiukankin harhailla tai on semmoinen "ai sitä pitäis taas treenata tokoa" -olo, niin mietin tavoitettamme ja tuota Eye of the tiger -biisiä. ;-) Toimii ihan hemmetin hyvin ja saan kunnon tsempin päälle! Toisaalta on jotenkin surullista miettiä sitä, miten niin monta hyvää harrastusvuotta meni Siirin kanssa aivan hukkaan mun päämäärättömän höpöhöpöfiilistelyn takia. Voi kumpa olisi joskus aikaisemmin ollut tuollainen motivaatiovalmennus ja kumpa olisin ymmärtänyt taistella pitääkseni unelmani hengissä, niin ties mitä saavutuksia meille olisi jo kertynyt ja Siirikin olisi saanut paljon enemmän toimintaa! Mutta ei se auta ruikuttaa menneitä - nyt keskitytään täysillä tulevaisuuteen.

Urheilupuistosta jatkoimme Sipoonkorpeen kävelylle. Juuri kun olimme pääsemässä takaisin autolle, niin Siiri perkele otti ja lähti jäniksen perään. :-( Se on vaan aina jotain sanoinkuvaamattoman raivostuttavaa kuunnella etääntyvää ajohaukkua, joka lopulta lakkaa kuulumasta. Tällä kertaa ehdin kehittää Siiriä odotellessani myös järkyttävän paniikin, kun sillä vaan kesti ja kesti. Kun neiti lopulta suvaitsi saapua, paniikki muuttui kiukuksi ja vastoin kaikkia mahdollisia ohjeita raivosin Siirille ja raahasin sen niska-perseotetta muistuttavalla tyylillä autolle. Ei näin...

PS. Kun selitin miehelle minkälaista settiä olen viime aikoina suoltanut blogeihini, niin se vaan pyöritteli päätään ja totesi "Lääkkeet". :-D Okei, myönnetään, ehkä välillä menee pikkasen liian lujaa ja mietin leikilläni onkohan sitä tullut nautittua liikaa jotain... Mun elämäntyylilläni se voi tarkoittaa käytännössä joko myös vaikutuksista mielialaan tunnettuja D-vitamiinia, kalaöljyä (joita vedän hevoskuurina moninkertaisesti yli virallisten suositusten) tai salilla jaossa olevia endorfiineja.

PPS. "Tavoitteena täysi kymppi" -kirja on saapunut postiin, kivaa! Tuskin maltan odottaa, että pääsen siihen käsiksi!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Mä näen tyhjän taistelukentän, olen yksin sodassa siellä


So many times, it happens too fast
You change your passion for glory

Don't lose your grip on the dreams of the past
You must fight just to keep them alive

Elikkäs tänään on tullut kuunneltua kyseistä biisiä nonstoppina... Ei siinä mitään, mua voisi kai myös liikuntafriikiksi kutsua ja tuo jos mikä on liikuntafriikkien treenibiisien kuningas, mutta kun mä aloitin tuon nonstoppailun tokotreenien jälkeen! Treeniviikko saatiin niiden osalta pakettiin ja tuo vaan kuvasti niin hyvin tätä fiilistä! Mä en voi sanoin kuvailla kuinka hyvältä tuntuu, kun mulla on varmaan neljään vuoteen oikeesti motivaatiota treenata tokoa enkä vaan satunnaisesti mene fiilistelemään kentälle! Mulla on tavoite, mulla on unelma, ja mä todellakin taistelen pitääkseni sen hengissä ja saattaakseni sen toteuttamisen vihdoin ja viimein loppuun! I'M UNSTOBBABLE:!

Kun motivaatio nousee tietyn kynnyksen yli, niin käytännön hankaluudetkin alkavat muuttua esteiden sijaan jännittäviksi haasteiksi. Mulla näitä hankaluuksia on esimerkiksi se, että mulla ei ole mitään treeniporukkaa tai -ryhmää tai edes hallitreenimahdollisuutta ainakaan loppuvuodelle. Rupesin kuitenkin innostuneena (ja joo, ehkä hivenen ylienergisenä) miettimään, että on jollain tosi jännällä tavalla tosi siistiä, kun pitää yksin raahata itsensä ja koiransa ulos marraskuiseen pimeyteen ja märkään puolihämärälle kentälle jotain tokoa treenaamaan. Se jos mikä on itsensä voittamista parhaimmillaan! Ei ole lämmintä ja mukavaa hallia, jossa treenata miellyttävästi taivaan lykätessä ties mitä schaissea päälle ja näppien jäätyessä. Ei ole treenikaveria, joka laiskoina hetkinä saisi houkuteltua kanssansa treenaamaan ja auttaisi mua haaveeni toteuttamisessa. Ei ole ketään, joka jännityksellä seuraa mitä uudesta, nuoresta harrastuskoiralupauksesta kehittyy (sillä onhan se nyt tottavie oikeesti ihan eri asia tähdätä kisoihin pennun kuin yhdeksänvuotiaan kanssa). Ei ole vakiovuoroa tai kurssia, jonne on pakko mennä jo ihan senkin takia, kun siihen tuli laitettua rahaa. Ei ole toistaiseksi mitään muuta kuin minä, Siiri-veteraani ja jostain todella syvältä sisimmästä kumpuava motivaationi. Mutta se riittää. Sen TÄYTYY nyt ainakin alkuun riittää.

Noh, ehkä tilanne vielä jossain vaiheessa muuttuu - harkitsen mm. kevätkauden vaparikorttia Vuokkosareenalle, vaikka se aika tyyriiksi tuleekin jäsenhintaiseen korttiin verrattuna (missasin sen, kun niitä jaettiin). Ja tietysti pidän silmät auki kurssitarjonnan yms. suhteen. Näillä eväin mennään nyt kuitenkin ainakin jonkin aikaa. Ja jos vaan muistan vaalia motivaatiotani jatkossakin, niin eipä taida mikään meitä estää tiellä tottelevaisuusvalion arvoon. ;-)

Tällä viikolla olemme siis treenanneet seuraamista, pysähtymisiä, ruutua, luoksetuloa, ohjattua ja kaukoja. Oikeastaan treenit jatkuivat siitä, mihin ne ovat aina jääneet, sillä Siirillä ei ole tapana ottaa juurikaan merkittäviä takapakkeja pitkienkään treenitaukojen aikana. Treenipäivyriä en ala sen kummemmin täällä pitämään, sillä aikoinaan en kokenut blogimuotoisen treenipäiviksen sopivan tokossa mulle. Sen sijaan näitä motivaatiopostauksia joudutte nyt kestämään huolella. :-D Mulla ei ole hajuakaan ovatko nämä muista superärsyttäviä, superinspiroivia vai jotain siltä väliltä, mutta itselleni tämäntyyppinen kirjoittelu toimii loistavana treenimotivaatiobuusterina ja lueskelenkin omia motivaatiotekstejäni jälkeenpäin monet monituiset kerrat, hihih!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Here we go again, Tokotokomaa!

Ajattelin tulla onnistuneiden tokotreenien jälkeen tekemään tänne pientä sneak peakia mun uusista motivaation nostatus- ja ylläpitokeinoista ennen varsinaista motivaatiopostauksen jatko-osaa, sillä voin vaan sanoa, että JUMAVITA TÄÄ HOMMA TOIMII!

Hankin yksi päivä harrastuksilleni ihan oman motivaatiokalenterin, jota käytän eri harrastuksiin liittyvien tavoitteiden seurannassa ja toteuttamisessa. Tokoa mitenkään unohtamatta!


 Mää rakastan tota, mun ihana inspiroiva motivaatioapurini! Sitä paitsi se on vihreä ja siinä on palloja, ei voi mennä koskaan väärin! (Sisustuksestani löytyviä vihreitä tai/ja pallo-asioita ei voi laskea kahden käden sormin...)


Toi huominen on nyt TÄNÄÄN! Ja siinähän se viikon ensimmäinen treeni sitten menikin. Mä olen ikionnellinen siitä, että talomme parkkipaikan toiselta puolelta löytyy aivan loistava tokotreeniin sopiva kenttä. Siellä on hyvin harvoin ketään pelaamassa tms, löytyy piiloja ja toinen puoli on valaistukin pimeällä (ainoa miinus on, että sitä ei kai aurata talvikeleillä). Eli en todellakaan voi nyt vedota auton puutteeseen tai edes pimeyteen laiskuuden iskiessä, sillä treenaaminen on käytännössä yhtä helppoa kuin joskus monta monta vuotta sitten maalla vanhempien kotipihalla.


Päätin, että kirjoitan aina etukäteen ylös viikon treenipäivät myös tokon osalta, ja lisäksi mietin samalla valmiiksi, mitä liikkeitä minäkin päivänä treenaan. Siis ihan huippuhyvä idea! Aikaisemmin olen aina ajatellut, että "no vois kai sitä alkaa treenata semmoset 2-3 kertaa viikossa, jos ehtii". Ja sitten ole joko treenannut, tai sitten en. Nyt oli kuitenkin jo aamulla sellainen toko-orientoitunut fiilis, kun olin etukäteen päättänyt treenaavani tänään.

Joo sääntöjen kertaaminen on varmasti paikallaan, kun tuonne kalenteriin jostain mielen syövereistä puski muinainen neliökävely eli idarikin. :-D Puolustukseksi täytyy sanoa, että mä kyllä ajattelin vuonna 2011 voimaan tulleiden EVL-sääntöjen myötä uudistunutta "idaria", mutta silti tuonne lipsahti väärä termi... Eikä tänään todellakaan kierretty sitä joskus niin vihaamaani tympeää rinkiä ja suorapalkkailin asennoista koko ajan muutellen niiden järjestystä. Siiri oli ihan mahtava eikä kertaakaan tarjonnut vääriä asentoja!

Mmmm tokososetta... En ole ihan varma mikä tän kuvan funktio on. Ehkä se, että tuo kamera saa juustopalatkin näyttämään gourmet-herkulta.

Tuolla tämän päivän suunnitelmassa lukee myös "tilaa kirja", sillä olen usein ihan uskomattoman saamaton tilaamaan verkkokaupoista joitain kipeästikin kaipaamiani juttuja (saatika että pitäisi ihan kauppaan asti raahautua...). Äsken lähti kuitenkin tilaukseen tämmöinen:


Aijai, tekee kyllä varmasti niiiiin hyvää saada vähän uutta näkökulmaa ja vinkkejä omiin treeneihin, kun olen vuosikaudet vaan satunnaisesti räiskinyt itsekseni yhden ja saman koiran kanssa täysin vanhoihin kaavoihin kangistuneena.

Ja lopuksi vielä vähän TOKO-sääntöjen mieliinpalauttelua!

Ja hei sinä potentiaalinen tokoilija siellä! Jos yhtään mietit lähteäkö koirasi kanssa treenikentälle vai ei kun muutakin tekemistä olisi ja ulkonakin on niin tympeää, niin lähde piru vie ihmeessä! Jos meikäläinen on saanut kaikkien näiden vuosien jälkeen kaivettua itsestään aivan uutta ja väljähtymätöntä motivaatiota tokotreenaamiseen lähes yhdeksänvuotiaan koiran kanssa, niin säkin pystyt siihen aivan taatusti!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Marsu-Veeran hössötyksiä

Ulkona tulee schaissea taivaalta, ilman autoa en paljon töitä pysty ottamaan vastaan eivätkä marraskuun matkasuunnitelmatkaan näytä toteutuvan, joten mitä voisi ihminen muuta tähän saumaan tehdä kuin hössöttää noiden vipeltävien karvamakkaroiden kanssa? Mitä loistavin tapa unohtaa marraskuinen harmaus! Ensisijaisesti tätä juttua ja kuvasaastetta pukkaa marsufoorumin päiväkirjaan, joten sanainen anti jääkööt täällä vähän laimeammaksi. Yritän laittaa tänne kuitenkin osittain vähän eri kuvia, jos joku meidän marsulan elämää molemmissa paikoissa seurailee.

Mistä on pienet marsut tehty? Oxbown Cavy Performancesta, paprikoista, tummanvihreistä salaateista, rucolasta, persiljasta... Olen siirtynyt hiljattain Altrominista timoteipohjaiseen Oxbowhun. Mä haluun ton Oxbown logon EKY-vaatteiden selkäpuolelle, sen "Vet's Choice" -tekstin voi pitää siinä alla. ;-)

Niistä on siis pienet marsut tehty...

...ja heinästä tottakai myös, sehän on koko marsun ruokavalion perusta.

Vähän suurempi marsu. James.

 William

Olen naureskellut, kun jyrsijöitä on opinnoissamme joskus kutsuttu "taskulemmikeiksi" (sen lisäksi, että ne ovat "eksoottisia eläimiä" eläinlääketieteessä :-D), joita nuo yli kilon painavat aikuiset porsaat eivät todellakaan ole. Sopii yrittää laittaa varsinkin isoja vaaleita taskuun. ;-) Mut kieltämättä tää on kyllä aika pocket-versio karvamakkarasta.


"Mitä, rapiseeko siellä salaatti..."

"Tulenpa katsomaan..."

Kesytys edistyy enemmän kuin hyvin! Tää on aika hieno saavutus poikasen ensi päivinä.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Uusi laumanjäsen

Tervetuloa laumaamme, Onni!

Aniara's Larry, s. 27.8.2012
buff dutch




Laumamme jatkoksi liittyi eilen Aniara's-marsulasta tällainen pieni suloinen Onni-poika. :-) Onni tuli Jamesille omaksi kaveriksi, ja yhteiselo lähti käyntiin enemmän kuin hyvin! James oli uteliaan kiinnostunut pikkupojasta, mutta kuitenkin kohtelias antaen pienelle tilaa ja rauhaa. Joskus meinaan tutustuttaessani pikkuista Jamesia ja Williamia Antoniin ja Edwiniin alkoivat ihan hirmuiset isojen marsupoikien pedofiiliorgiat ja lapsille huristeltiin ja niitä nylkytettiin minkä kerettiin... Onneksi Onni ei joutunut kokemaan tuota. ;-)

Pitkä automatka kyhjötettiin laatikossa ihan hipi hiljaa jähmettyneenä ja paikoillaan ilman pienintäkään rousketta, mutta pian jo maistuivat pelletit uudessa kodissa.

"Mitäs täältä tänään löytyy ruokakupista" ihmettelee James-setä

Hyvin mahtuvat iso ja pieni marsu samaan mökkiin... tai sitten ei. :-D

Uteliaat nuuskuttajat

Onni on vähän pienikokoinen kahdeksanviikkoinen poikanen ja James taas herkästi lihova aikuinen, joten mulla nyt on aika tenkkapoo mitä pellettiä mä näille alan pidemmäksi aikaa syöttämään. Joku kompromissi siihen luonnollisesti vaaditaan. Varmaan voisi sekoitella vähärasvaista ja kuitupitoista, aikuisille suunnattua pellettiä ja nuoremmille suunnattua pellettiä.

torstai 1. marraskuuta 2012

Kymmenen kappaletta motivaatiota, kiitos! (osa I)

Kuten jo mainitsinkin, mä osallistuin hiljattain motivaatiovalmennukseen. Olen aivan totaalisen hurahtanut kovaan salitreeniin ja ns. punttimimmi-elämäntapaan kuluneen vuoden aikana ja siksi lähdin mukaan Optimal Performancen järjestämään ryhmävalmennukseen, johon myös tämä motivaatiovalmennus kuului. Minna Immosen pitämä muutaman tunnin intensiivinen henkinen valmennus osoittautui aivan loistavaksi, ja sain sieltä runsain mitoin käytännön työkaluja oikeastaan  mihin tahansa projekteihin - myös koiraharrastusprojekteihin! Koska mulla ei ole ollut mitään suurempia ongelmia motivoitua mm. salitreenaamiseen ja puhtaaseen syömiseen (nukkumiseen välillä kyllä, ei vaan malta...), niin lähdinkin motivaatiovalmennukseen ennen kaikkea tuota kadonnutta koiraharrastusmotivaatiota silmällä pitäen.

Tuolla valmennuksessa tajusin, että mä olen monta, monta vuotta suhtautunut Siirin kanssa harrastamiini lajeihin - lähinnä siis tokoon ja agilityyn - täysin väärällä tavalla! Tai no, ainakin kestävän motivaation kannalta kovin köykäisellä tavalla. Vuoden 2006 jälkeen (ajanjaksoa syksy 2008 - kevät 2009 lukuunottamatta) olen harrastanut oikeastaan vaan pelkkää fiilistelyä ja mennyt treenaamaan agilityä tai tokoa lähinnä siksi, koska treenaaminen kiva tapa aktivoida yhdessä tekemistä rakastavaa koiraa ja viettää yhteistä aikaa sen kanssa. No joo, onhan se. Mutta kun se ei vaan piru soikoot riitä, se on niin monta kertaa nyt vuosien mittaan nähty! Sitoutumiseni tokotreeneihin oli jotain aivan toista luokkaa tuonne vuoteen 2006 asti, koska silloin mulla oli selkeä, konkreettinen tavoite ja sille lukuisia välitavoitteita. Mulla oli unelma, ja se oli TVA. Sitten TVA-unelma hautautui jonnekin, ja sen jälkeen mua eivät hirveästi ole EVL-ykköset ole kiinnostaneet. Se näkyy. Aivan kaikessa, mikä tokoon jotenkin liittyy.

Kuva Anu Vorobjev
 Silloin joskus, kun TVA-unelma oli vielä täysissä voimissaan. Siiri SM-joukkuetokossa vuonna 2006 kilpailemassa voittajaluokassa. Sijoitus 3/64, VOI1 -palkinto.

Eli ihan ensimmäinen asia myös näissä koiraharrastusprojekteissa on päättää tavoite ja kirjoittaa se ylös. Tavoitteen on oltava hyvää oloa tuova, innostava ja tarpeeksi haastava, mutta kuitenkin realistinen. Sen on oltava konkreettinen ja selkeästi mitattavissa. Tulostavoitteen (esim. TVA) ohelle kannattaa asettaa prosessitavoitteita, esim. "treenaan tokoa vähintään neljä kertaa viikossa". Tavoitteelle kannattaa myös asettaa eräpäivä.

Mielestäni tottelevaisuusvalion arvo eli meidän kohdalla kahden EVL1-palkinnon saavuttaminen täyttää täydellisesti nuo  motivoivan tavoitteen periaatteet. Noin, nyt se on kirjoitettu ylöskin. Eräpäivä olkoot elokuun loppu 2013. Ei ole vakavaa, jos eräpäivä siirtyy, mutta pointti on, että sellainen on olemassa ja siihen tähdätään.


On tärkeää miettiä, mikä itseä motivoi omassa tavoitteessa ja tämä pitääkin mun nyt tehdä huolella. Siirihän alkaa olla jo veteraani-iässä eikä monikaan välttämättä näe järkeä enää tavoitella mitään ihmeempää tuon ikäisen kanssa ja tuskin montaakaan kiinnostaa jonkun semimummokoiran tokoilut. Siirin aktiivisimpina tokoiluaikoina mua motivoi kovasti juuri muilta tuleva tsemppaus ja tietty maine "tokospringeri-ihmisenä" (kyseessä melko harvinainen tokorotu, ainakin ylemmissä luokissa), mutta nykytilanteessa on keskityttävä vaalimaan ja vahvistamaan ennen kaikkea sisäistä motivaatiota. Se sisäinen motivaatio ja itsensä haastaminen on tässä nyt kaiken a ja o. En voi odottaa, että yhtäkkiä saisin tyhjästä vankat taustajoukot motivaatiotani tukemaan, sillä koiraharrastukseni niin rodussa kuin eri lajeissakin on niin monta vuotta ollut kovin häilyväistä. Mitään varsinaisia tiiviitä "koiraporukoita" ei mulla näin ollen tällä hetkellä ole, kuten tuolta Muistoja vuodelta 2004 -kommenttiboksista käy ilmi.

Joku saattaa myös ajatella, että mene nyt hyvä ihminen koiramaisessa elämässäsi eteenpäin vihdon ja viimein ja hanki se uusi koira, pentele nyt sentään. Kuitenkin vaikka pikku hiljaa alankin tulla avoimemmaksi uuden koiran hankinnalle, niin täytyy muistaa edessäni kummitteleva klinikkavuosi. Meidän opintomme on järjestetty hassusti niin, että käytännössä kaikki kliiniset praktiikassa tarvittavat taidot opitaan yhden vuoden aikana ja se pakottaa priorisoimaan koulun ja ammatin äärimmäisen korkealle vähintään tuon yhden vuoden ajaksi. Käytännössä kaikki vakituiset harrastukset on pakko siksi aikaa unohtaa. Tämä on mun näkökulmastani katastrofi, jos taloudessa on nuori koira, saatika pentu. Siksi en nyt uskalla laittaa koiranhankintaprojektia vielä tulille, joten vaihtoehdoksi jää toteuttaa koiraharrastustavoitteita Siirin kanssa.

Ja kuten eräässä aikaisemmassa postauksessa jo pohjustin, se ei ole ollenkaan huonompi vaihtoehto! Siiri on terve ja hyväkuntoinen koira ja edelleen aivan yhtä täysillä mukana kaikessa kuin nuorenakin, ellei jopa enemmän nyt, kun sen ei tarvitse oudoksua kaikkia ihmisiä ja muita outoja olentoja ympärillä. Se rakastaisi yli kaiken sitä, kun pääsisi taas kunnolla tokotokomaan makuun. Tottelevaisuusvalion arvon saavuttaminen Siirin kanssa olisi mulle hyvin merkityksellistä sikäli, että silloin saisin saatettua  loppuun  unelman, joka kerran mulle oli tärkeä niin monta vuotta. Ja on sitä ehkä vieläkin, jos vain niin päätän! Siiri on elämäni koira, ja totta  hemmetissä olisi hienoa, jos saavuttaisin sellaisen kanssa jotain tuollaista. Mä tiedän, että Siirin kanssa on kaikki mahdollisuudet saavuttaa tuo tavoite (on aina ollut) ja niin hyvät pohjatkin on valmiina. Miksi en siis lopultakin veisi hommaa loppuun asti.


Yksi juttu mikä mua motivoi myös, on halu näyttää, että mä pystyn tähän. Olen täällä blogissakin niin monta kertaa aloittanut tokon tai agilityn treenaamisen ja sitten se innostus onkin pian kadonnut kuin pieru saharaan. Ei kukaan tätäkään lukeva varmaan usko mun pääsevän ainakaan kisoihin asti, hyvä jos treenikentälle. Mutta mähän kuule menen, treenaan, kisaan ja näytän teille, prkl! Mulla on hommaan täysin kelvollinen - ei paras mahdollinen, mutta kelvollinen - koira, joten kaikki on enää kiinni itsestäni. On aina ollut. Ei salillekaan kukaan mun puolestani raahaudu eikä sitä rautaa mun puolesta nosta, ja aivan sama juttu koiratreeneissä. Mä itse itseni sinne treenikentälle potkin ja fiksulla, suunnitelmallisella tekemisellä saan aikaan onnistumisia ja saavutettuja tavoitteita. Nyt ei fiilistellä eikä hengailla treenikentällä huvinpäiten, nyt tehdään töitä selkeä tavoite mielessä.

Tähän asti tuon tavoitteen saavuttaminen on aina kaatunut oman motivaationi loppumiseen. Silloin olen aina ajatellut, että jaahas, sinne se motivaatio meni, eipä mahda mitään. VÄÄRIN.

"People often say that motivation doesn't last. Well, neither does bathing - that's why we recommend it daily."
- Zig Zaglar


Motivaatiotaan voi ja PITÄÄ vaalia!
Motivaatio on luonteeltaan muuttuva ja karikkoja voi tulla, mutta niitä varten on olemassa työkaluja. Nyt kun tavoite on huolella mietitty ja sen merkitystä pohdittu, niin seuraavia askeleita kestävän motivaation luomisessa ja ylläpidossa ovat toimintasuunnitelman laatiminen sekä motivoivien ajatusten ja uskomusten vaaliminen. Siitä lisää kirjoituksen seuraavassa osassa.


Kiva jos jaksoit lukea loppuun, vaikka tämän tekstin tarkoitus olikin puhtaasti itsekäs (=oman motivaationi nostattaminen ja motivaation työkalujen kertaus). Paljon motivoivia ajatuksia ja tsemppiä ja innostusta omien tavoitteidesi saavuttamiseen, mitä ne tavoitteet sitten ikinä ovatkaan! Niin pienet kuin suuretkin tavoitteet ovat arvokkaita, kunhan ne vain ovat merkityksellisiä itselle. TAVOITTEET ROCKS!


PS. Pahoittelut teennäisestä kuvamatskusta, mulla ei ollut kuvaajaa lähikenttätreeneissä... Lupaan raahata ton miehen joku kerta tuohon kämpän viereen lähikentälle ottamaan kunnon treenikuvia!