keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Marsujen auvoisaa - ja vähän vähemmän auvoisaa - yhteiseloa



Ennen Antonin kuolemaa neljä marsupoikaani elivät ylläolevassa aitauksessa, joka oli siis jaettu kahtia taikisverkolla. William ja Anton elivät toisessa ja James ja Onni toisessa loosissa; eivät yhtenä laumana johtuen pitkästä suhdeongelmahistoriasta, jota seuraavassa yritän hieman muistella. Vaaleat buff-pojat, William ja James, siis hankittiin vuoden 2010 lopulla Almond's-marsulasta ja tarkoitus oli, että nämä pojat eläisivät pariskuntana tai mahdollisuuksien mukaan laumana nyt edesmenneen ensimmäisen poikapariskunnan, Antonin ja Edwinin, kanssa. Williamilla kuitenkin alkoivat murkkuiässä hormonit höyrytä ja se alkoi kiusaamaan kaveriaan Jamesia ajaen James-paran aina kiukkuisesti pois sen osuessa vahingossa Williamin tielle. Tuolloin asuin yksiössä ja mulla ei ollut mahdollisuutta pitää marsuja kovin isoissa tiloissa, vaan käytössä oli allaoleva kerroshäkki.



Kokeilin epätoivoisesti erilaisia pariskuntayhdistelmiä, ja lopulta jonkinlainen rauha saavutettiin muistaakseni Anton-James ja William-Edwin -yhdistelmällä. Juoksuttaessa vessassa pojat tulivat laumanakin toimeen, mikä piti yllä haavettani neljän marsun laumasta isossa aitauksessa.


Huhtikuussa 2012 sitten muutin 73 neliön kämppään ja saatoin antaa marsuille huomattavasti aikaisempaa enemmän tilaa. Kaikki neljä poikaa pääsivät muuttamaan yhteen isoon aitaukseen ja alku sujuikin todella auvoisasti. Kuitenkin jossain vaiheessa Williamin ja Jamesin välit jälleen kiristyivät ja niistä tuli uudestaan vihamiehiä keskenään. Jamesista tuli taas angstinen, ahdistunut ja se laihtui kun William ei antanut sen olla ruokapaikoilla. Jamesista tuli koiratermein myös jonkin sortin epäsosiaalinen pelkopurija kiusaamishistoriansa takia, minkä takia yhteiselo myös Antonin ja Edwinin kanssa oli hieman mutkikasta. Se ei vaan yksinkertaisesti tahtonut tulla kenenkään kanssa toimeen, ja William vihasi Jamesia minkä kerkesi. En oikein keksinyt lopulta muuta ratkaisua kuin erottaa James laumasta erilleen.

Kesällä 2012 Edwin kuoli ja William ja Anton jäivät kaksisteen asumaan. Syksyllä 2012 James sai lopultakin itselleen ikioman kaverin, Onnin, ja samalla marsujen asumisratkaisu muuttui ensimmäisen kuvan kaltaiseksi. Onnin saapuminen muutti Jamesin täysin: angstisesta ja epäsosiaalisesta kiusatusta kyhjöttäjästä tuli eloisa, sosiaalinen ja liikkuvainen tasapainoinen marsu, joka eli täydellisen auvoisaa elämää pienen poikakaverinsa kanssa. Asiaa varmasti auttoi paljon se, että Onnilta puuttuu dominanssi aivan täydellisesti: sillä ei ollut edes murkkuikää enkä ole koskaan kuullut sen suusta ensimmäistäkään hampaiden naksautusta. I mean it.

Antonilla ja Williamilla oli jossain vaiheessa jotain valtataisteluja, joiden seurauksena Anton otti vankan johtajan aseman. Pidin kuitenkin vielä Jamesin ja Williamin välejä räjähdysalttiina ja sain hurjat sätkyt kun James alkuaikoina pääsi joitakin kertoja kiipeämään väärälle puolelle turpiinsa saamaan. William tuntui suhtautuvan siihen petomaisesti hyökäten välittömästi kimppuun.

Reilun vuoden vuotta pariskunnat Onni-James ja Anton-William ehtivät elellä vierekkäisissä loosseissa ihmetellen toisiaan taikisverkon läpi. Sitten tuli viime sunnuntai, ja yhtäkkiä Anton oli poissa. Mulle tuli hätä: mitä mä teen Williamin kanssa? En halua pitää sitä yksin, mutta toisaalta uuden marsun hankkiminen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen tuntuu hyvin epäluontevalta ratkaisulta. Niinpä päätin kokeilla jotain äkkiseltään hullua: avasin väliseinän ja katsoin, miten kolmen pojan yhteiselämä yhdessä isossa aitauksessa luonnistuu.

Ja arvatkaapa mitä? Kaikesta edelläkuvatusta historiasta suhdeongelmineen ja ongelmasuhteineen huolimatta marsulassa on vallinnut liki rikkumaton rauha jo useita päiviä, ihan alusta pitäen. Vähän James jäykisteli ja hurisi alussa, mutta siinäpä se oikeastaan olikin. Äkäpussina pitämäni William on sanonut hädin tuskin yhtä pahaa sanaa muille pojille; sen sijaan, että se kävisi Jamesin kimppuun kuten ennen, se vain väistää täysin neutraalisti Williamia aina sen tullessa lähelle. Ilman mitään jäykistelyjä, hurinoita tai naksutteluja. Hämmentävää. Mitä äkäpussi-Wiltsulle oikein on tapahtunut? Siitä on tullut Antonin alaisena aivan uusi marsu.

So far so good! Olisihan tämä suuri onni onnettomuudessa, jos voisin noita kolmea nyt jatkuvasti pitää noin muikean kokoisessa aitauksessa yhtenä laumana.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Anton, muistoissamme

R.I.P Anton
8.2.2010-19.1.2014


Myöhään eilen lauantai-iltana menin siivoamaan marsujen aitausta ja ihmettelin, kun Anton ei tullut esiin ottaessani virikkeitä pois. Löysin sen kyyhöttämästä apaattisena karvat pörröllään piilostaan ja aloitin välittömästi tukiruokinnan. Se virkistikin Antonia hieman ja nähdessäni Antonin juovan pullosta päätin, että menemme vasta aamulla päivystykseen. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä: Anton siirtyi aamun tunteina rakkaan Edwin-kaverinsa seuraksi sateenkaarisillalle. ;-(

Antonilla ei ole esiintynyt rohinoita tai vuotoa silmistä ja sieraimista, mutta pumppaavan hengityksen perusteella epäilen, että Antonilla oli keuhkotulehdus - ja mahdollisesti jotain muutakin, mikä sai Antonin kunnon romahtamaan näin nopeasti.

Anton juuri uuteen kotiinsa saapuneena
Marsutädin huomassa kesällä 2010
Ulkoilua kesällä 2010
Edwin ja Anton olivat erottamattomat kaverukset ja sydäntäni särki, kun Anton joutui
jatkamaan elämäänsä ilman Edwiniä loppukesästä 2012
Joulu 2010. Anton on aina ihastuttanut upealla värityksellään.
Parvekkeella keväällä 2011
Syksy 2012
Parvekkeella keväällä 2013

lauantai 11. tammikuuta 2014

10 vuotta ei kulunut suotta

3.1. mun rakas Sieraimeni saavutti kunnioitettavan 10 vuoden kypsän iän. <3 <3

Tämmöisestä pienestä ja arasta punanenästä kasvoi tasapainoinen ja kypsä elämäni koira, jota rakkaampaa en usko koskaan saavani.

Sieraimena syntynyt ja kasvanut, Sieraimena pysynyt...





Vasemmalla Siiri puoli vuotta, oikealla lähes kymmenen. Vuodet ovat kohdelleet varsin suopeasti meidän iki-neitiä. :-) Tai no, miehen sanoin: "Miten noin söpöstä pikku pennusta on tullut tuollainen ruma haiseva karvaläjä?" :-D Siiri kun ei mitenkään kovin hehkeä ole meistä kummastakaan tuossa tämänhetkisessä trimmaamattomassa, sterkattu narttu -lookissaan... "Kamalan ruma otus, mutta silti jotenkin niin söpö." (Öh, toivottavasti tämä leikkimielisyys tästä nyt jotenkin paistaisi läpi...)