sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Keväistä arkea kuvien muodossa

Ooo-la-laa, kevät!!! Parvekkeellakin on ensimmäistä kertaa lämmintä, ja sen kunniaksi räpsäisin muutaman kuvat marsupoikakolmikosta.






Pahoittelen, mulla on nyt aivan uskomaton kirjoitusinspiraatiolama, joten kopsin poikien kuulumiset (mitkä voi hyvin ylläolevista kuvista päätellä :-) suoraan Marsufoorumilta:

"Pakko hehkuttaa: kolmen pojan yhteiselo on sujunut nyt jo varmaan ainakin kuukauden ajan aivan täy-del-li-ses-ti ! :32: Sanoinko täydellisesti?? James ja William viettävät nykyään keskenään niin rauhanomaista, normaalia laumaelämää kuin marsut ikinä vaan voivat: ne eivät edes mörköile enää aitauksen eri päädyissä, vaan hengaavat vierekkäin ja syövät yhdessä ilman pienintäkään eripuraa. En edes muista, koska olisin kuullut aitauksesta jotain naksuttelua eikä pyllyistä löydy ensimmäisiäkään rupia. Aivan mieletöntä. Ihanaa. Aaaaawwww mitä laumaonnea! Välillä on huono omatunto kun ei ehdi marsuja klinikkavuoden pyörteissä niin palluttelemaan, mutta en usko, että nuo kovin onnettomia ovat kun katsoo marsujen onnellista yhteiseloa jättiaitauksessa."

Aurinkoiset kelit ja sulat maat ovat vieneet tiemme Siirin kanssa Sipoonkorveen yhä etenevässä määrin. Viimeisen reilun viikon aikana siellä on tullut käytyä nelisen kertaa.







Joo, tuo Eläin on ihan hirveä kamala kamala karvakasa! Mutta älkää huoliko: tilanne on jo täällä eskaloitunut siihen pisteeseen, että mies kyselee noin muutaman tunnin välein, että olenko jo tilannut trimmikoneeseen sen uuden terän. ;-) Mä lupaan, että kohta tuo karvakasa on menneen talven lumia ja Eläintäkin viitsii taas enempi kuvata!


Zooplussan tilauskin saapui tuossa muutama viikko takaperin. Niinä päivinä kun ei metsälenkille kerkeä, on eläin saanut viihdykettä seuraavista jutuista:



Tuo kyseinen puolisko älypelistä on ihan jees, mutta toinen puoli ihan naurettavan helppo! Palikat kaatuvat kumoon kun niitä vähän tökkäisee... Naksuteltukin on: Siiri on oppinut kierähtämään toiseenkin suuntaan, vaikka ihan ei riittänyt kärsivällisyys toimimaan ilman apuja kuten ennen muinoin kouluttaessani nuorelle Siirille tokoliikkeitä..


Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: Siirin uusi ortopedinen koiransänky!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Älä koskaan ikinä

Tänään leikkiessäni Siirin kanssa lähikentällä mun oli pakko kaivaa Spottarista seuraava biisi ja leikkituokion jälkeen fiilistellä sitä taloa ympäri kävellen:


Siiri ei vaan koskaan ikinä muutu. :-) Niin paljon kuin joskus jotkut asiat siinä ärsyttävätkin niin tuntuisi aivan kummalta olla ilman Siirin

- hulvattomia kevätriehoja
- sekoamista jäniksistä ja niiden hajuista
- maanista vetämistä
- loputonta paloa yhdessätekemiseen
- intensiivistä tuijotusta toimintaa odottaen tapahtumaköyhinä päivänä
- roikkumista lelussa vetoleikeissä
- armotonta ruuankerjäämistä illansuussa
- puoliksi syömiä alusvaatteita
- lattioilla lainehtivia karvoja ja kuraa
- sekoilua metsässä hajujen perässä
 - rähjäämistä puskissa
- tunkkaista märän ja kuraisen koiran hajua
 jne.

Kuulostaa hullulta, mutta enää tässä vaiheessa mistään noista en haluaisi Siirissä luopua...

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Pikakuulumisia

Ajattelin kertoa pikaisesti vähän kuulumisia liittyen Siirin nivelrikkoon. Siiri on nyt kohta kuukauden syönyt nivelrikkoisille suunnattua koiranruokaa ja lisäravinnetta, jossa on glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia. Periaatteessa uskon, että nivelruokaa vastaavat hyödyt saisi syöttämällä ihan perusruokaa ja erikseen siihen lisättyjä lisäravinteita, mutta saan vielä jonkun aikaa tilattua tuota niin edullisesti, ettei sen puoleen tarvitse miettiä asiaa. Etujalkojen nuoleminen on vähentynyt kuukauden aikana todella paljon, eli ihan selvästi vaikutusta on. :-)

Röntgenkuvia en missään vaiheessa ole saanut aikaiseksi ottaa, vaikka sitä yleensä aina nivelrikkoepäilyissä suositellaankin. Olen kuitenkin vähän sen sorttinen, että tykkään pitää tuon diagnostiikkapuolen mahdollisimman simppelinä ja tässä tapauksessa oireet, nivelessä tuntuva rahina ja vaste hoitoon riittävät mulle oikein hyvin.

Jo hyvän aikaa sitten kadonneet lumet ovat ilahduttaneet ja piristäneet suuresti, ja Siirilläkin näyttäisi olevan pientä kevätriehan poikasta puskemaisillaan. Kovasti se on ainakin kerjäämässä koko ajan ulos ja alkanut jopa protestoimaan tylsistä päivistä mm. seuraavalla tavalla:


Kyseessä oli nahkalla päällystetty hanska, josta neiti päätti syödä nahkat. Siiri oli onneksi oksentanut ne melkein saman ties ulos... Muutamat muutkin tekstiilinkappaleet ovat maistuneet.

Zooplussalta tilailin Siirille vähän viihdykettä, kun mulla alkaa kohta olla todella monet päivät ihan aamusta iltaan täyteen buukattuja. Josko ne toisivat vähän piristystä niinä päivinä, kun ei oikein lenkillä kerkeä käymään.