lauantai 27. joulukuuta 2014

Puumaneiti ja poikaystävä

Oonkohan mä ikinä maininnut täällä, että omistan aikamoisen puumaneidin? En tiedä miten Siiri sen tekee, mutta jotenkin se erittäin luotettavasti erottaa 0,5-2-vuotiaat uroskoirat muun ikäisistä suhtautuen niihin äärimmäisen yliystävällisesti ja hmmm... tunteikkaasti. :-D Heti jos on tuosta vanhempi, niin tulee äkkiä kirosanoja ja jopa vähän hammasta jos ollaan liian tuttavallisia, mutta esimerkiksi tälle 10-kuiselle Wilsonille Siiri ei ole vielä sanonut pienintäkään rumaa sanaa. Eee-hei, sitä vaan korvat pystyssä keimaillaan, flirttaillaan ja leikitään sen kun keretään! Neiti viittä vaille yksitoista vee vauhdissa aina vaan.

Töissä on riittänyt melkoista menoa vaikka muillekin jaettavaksi, mutta kolme päivää saan tässä nyt lomailla ja Somerolle siis tultiin. Töissä ollessani Siiri on joutunut viettämään aivan kammottavan pitkiä päiviä yksin (en edes kehtaa sanoa kuinka kauan pahimmillaan), mutta toivottavasti nyt sain vähän maksettua huonon koiranomistajan velkoja takaisin viemällä Siiriä ja Siirin uutta poikaystävää kirmaamaan lumisille lenkeille metsään. Vauhtia riittää aina vaan entiseen malliin.

 


















tiistai 16. joulukuuta 2014

Valoilmiö yllätti

Sen verran poikkeuksellista tuo auringon näyttäytyminen tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla, että riittänee mun hiljaisessa eläimellisessä elämässä aiheeksi postata vallan kevyesti! Kamerastakin irtosi viime kesänä akkuun ladattua virtaa sen verran, että sain moisen ihmeen tallennettua pikseleiksi muistikortille. Siispä joulukuisiin Sipoonkorpi-tunnelmiin, olkaa hyvät.






On se aina vaan niin Eläin, mutta huomaa, ettei ole kevätrieha menossa tässä, ja vesikin taisi olla "vähän" viileää. Hypyn pituus lienee noin puolet keväisestä/kesäisestä :-D



Oli kaunista. Joulukuu eikä lunta tai jäätä missään - hienoa, kelpaa enemmän kuin hyvin, jos valosta muuten pääsee nauttimaan edes hieman. En kaipaa sitä valkoista saastaa polkuja tukkimaan ja autoa tienpenkkaan jumittamaan. Ja koska minussa on jouluihmistä pyöreät 0%, niin otan mieluummin kauniin järvi- kuin jouluisen postikorttimaiseman.

Huomenna suuntaammekin Siirin kanssa pohjoisempaan, jossa taitaa lunta sitten sadellakin. Ehkä voin elää asian kanssa, ehkä en, vähän riippuu. :-D (Nelivetomaasturin hankintaa odotellessa...)

Olihan sitä viime syksynäkin muutama räpsy tullut otettua kuten alla näkyy.




maanantai 1. joulukuuta 2014

Hengissä

No huh, onpas tämä blogi jäänyt heitteille! Ajattelin vain, että kun täällä yhä säännöllisesti käy populaa niin voisi olla kohteliasta ilmoittaa, että hengissä ja hyvinvoivina kaikki täällä ollaan, vaikkei meistä mitään ole kesän jälkeen kuulunutkaan. Tuntuu vain, että tämän blogin jutut on jo niin moneen kertaan sanottu, ja kuvatkin, mitä täällä Helsingissä voisin ajatella ottavani, ovat jo niin nähty, ettei kesän maksimaalisen inspiroivan ympäristön (ja mielentilan) jälkeen enää kuvaamiseen ja sen puoleen blogin päivittämiseenkään ole ollut inspiraatiota.

Siiri ja marsut ovat siis voineet todella hyvin koko syksyn - niin hyvin, etten oikein siitäkään nyt saa revittyä pienintäkään jutun juurta. Taitaa tosin alkaa olla aika myöntää ääneen, että kyllä mun ja Siirin harrastelut on harrasteltu, sillä siltä osin syksy on ollut totaalisen kuollut huolimatta vapaa-ajan huomattavasta lisääntymisestä klinikkavuoden ja kesätöiden loputtua. Sen sijaan toinen rakas harrastukseni, liikunta, on ollut voimissaan, ja ahkerasti on tullut käytyä niin salilla kuin erilaisilla kursseillakin vähintään neljästi viikossa.

Edelleen motivaationi valmistua on valtava, ja viimeisiä pakollisia suoritusmerkintöjä on tullut taottua sen mukaisesti. Lisuriaiheen sain 1,5 kuukautta sitten, ja marraskuun aikana tekstiä syntyi suunnilleen puolet tavoittelemastani sivumäärästä normaalin koulunkäynnin ohella. WiskiTangoFoxtrott, #mitätäällätapahtuu ja näin - kysyn vaan itsekin (monestihan siis käy niin, että mokoma roikkuu jopa vuosikaudet taustalla keskeneräisenä mieltä kaihertamassa, kun aikaa sen tekemiselle ei lukujärjestykseseen ole varattu ja mähän joskus aattelin, että taatusti hyödynnän ne kolmen vuoden väliaikaiset praktiikkaoikeudet koko rahan edestä..). Nyt onkin sitten loppuvuonna tiedossa vajaa neljä viikkoa töitä (ja vähän koulua, mm. yksi lopputentti), mutta mahdollisesti palailen kuulumisten ja kuvien kera reilun kolmen päivän joululoman aikana. Pitäisi vaan saada aikaiseksi tilattua kameraan uusi akku, kun kesä nielaisi sen jonnekin.


Alkusyksy, olit kaunis. Jostain syystä askel vei kuitenkin Sipoonkorpeen edeltäviä syksyjä harvemmin, ja sen sijaan tuli nautiskeltua Siirin kanssa kuulaista alkusyksyn keleistä paljon ihan näillä meidän lähiöhoodeilla. Järvi-Suomi mielessäin juu, mutta kyllä mä yhä tätä nykyistäkin kotia rakastan. Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen siitä, että olen saanut asua kaikista Suomen kylistä juuri täällä, Helsingissä, sillä kaikella on aikansa!

 
Yllä on yksi ainoita kuvia elukoista viime kuukausilta, ja sekin puhelinräpsy elokuun lopulta... Siiri matkusti kauniisti ja tyytyväisenä nukkuen takaisin etelään etupenkin jalkatilassa lattiasta kattoon asti etupenkkiä myöten täyteen ahdetussa Ranskanratissa. Hyvä ratti onkin, kun nielaisi niin monta kertaa koko mun kesän pienen elämäni.