maanantai 23. helmikuuta 2015

Kuulumisia

Meistä ei ole enää kuulunut mitään, ja sille on syynsä. Wilsonin kanssa nimittäin hommat eivät sitteen edenneetkään yhtä mukavasti kuin miltä alussa näytti, ja samalla mulla alkoi muutaman viikon todella hurja stressijakso ihan muista, hyvin moninaisista syistä. Nyt alkaa kuitenkin helpottaa ja asiat alkavat järjestyä oikeisiin mittasuhteisiinsa, joten ajattelin muutaman sanasen sen myötä käydä tännekin laittamassa. :-)

Wilsonille siis puhkesi kaupunkiin muuton myötä oikein kunnon mörköikä, jonka mittakaava tuli kaikille aika yllätyksenä ja jollaisesta meillä kellään ei oikein ole omakohtaista kokemusta. Wilsonhan on aikaisemmin elänyt maalla paikassa, jossa ramppaa paljon vieraita ja käynyt näyttelyissä ilman ongelmia, enkä mäkään muista Wilsonin ensimmäistä kertaa jouluna tavatessani jääneeni ihmettelemään mitään sen käytöksessä. Kuitenkin kaupungissa Wilson on viikosta toiseen väistänyt vastaantulijoita ja vieraita eikä uskalla ottaa ventovieraisiin juuri lainkaan kontaktia täällä. Tiedän sen olevan pinnan alla todella sosiaalinen ja ihmisrakas, mutta joku lukko on tässä nyt mennyt päälle.

Wilson oli viikon Somerolla, jossa se oli ollut enimmäkseen taas ihan normaali, oma entinen itsensä mennen tervehtimään vieraita kuten ennen. Viikon jälkeen Wilson oli ollut toisena päivänä näyttelyssä VSP, vaikka mä sydän syrjälläni pelkäsin, miten se nyt suhtautuu tuomariin. Täällä kaupungissa lukko ei tahdo kuitenkaan vieläkään aueta. Tosin muita koiria kohtaan Wilson kyllä on ihan hirveän innokas ja vetää hurjat hepulit koirapuistossa rotuun katsomatta.

Tällä hetkellä mulla on vähän se fiilis, että aika näyttäköön miten tilanne etenee. Olen ehtinyt kuitenkin jo kiintyä voimakkaasti Wilsoniin ja saan siitä hurjasti iloa kotosalla, metsälenkeillä ja koirapuistossa. Minkäänlaisia suunnitelmia aloittaa mitään varsinaista koiraharrastusta lähiaikoina ei ole, joten sen suhteen asialla ei ole mulle mitään väliä. Toisaalta mietityttää, etten ehkä ole valmis panostamaan nyt tähän asiaan sen vaatimalla intensiteetillä, eli ei ole tiedossa makkararinkien kasaan haalimista, kursseja, ei ede sitä arkitokoa jota suunnittelin. Nimittäin pikaisen laskutoimituksen perusteella tulen asumaan ensi kesän loppuun mennessä vähintään viidessä eri kaupungissa maan ääriä myöten ja siihen pari ulkomaanmatkaa päälle, joten mihinkään säännölliseen järjestettyyn aktiviteettiin en pysty sitten mitenkään sitoutumaan. Harrastuksissakin painopisteeni on intensiivikotijumpissa ja koirien kanssa kävelyssä, joita pystyn tekemään ihan missä vaan. Mutta edelleen: haluan katsoa tämän kortin loppuun, sillä tuota pikku probleemaa lukuunottamatta Wilson on kaikkea mitä voin tähän elämäntilanteeseen koiramaisessa mielessä toivoa. :-) Iloa, nuorta verta, jatkuvuutta, helppoa arkea aikuisen koiran kanssa, molemminpuolista vahvaa kiintymystä, Siirin viihdytystä, energiaa, on-offia, seuraa, pysyvyyttä... you name it.

Ei kommentteja: