sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Pohjanmaan kevät

Sanovat, että Pohjanmaa on maisemaltaan tylsistä tylsintä seutua, mutta erään Pohjanmaan joen ranta lakeuksineen kyllä sulatti sydämeni - Siiristä ja Wilsonista puhumattakaan. Takana oli kolme viikkoa yhtäjaksoista koulunkäyntiä, päivystystä ja arkityöpäiviä ilman vapaapäiviä, kunnes sunnuntaina pääsimme joen rantaan kaikessa rauhassa pariksi tunniksi kävelemään. Kyllä harmitti, ettei kamerana ollut kuin puhelin.

Olen jo monena vuonna peräkkäin näihin aikoihin todennut, että jotkut asiat eivät koskaan muutu (kunnes ne sitten eräänä päivänä muuttuvat, kai?). Yksi niistä on, aina ja aina vaan, Siirin kevätrieha. Niin sitä porskutetaan vaan menemään vuodesta toiseen, täysillä. Ei askel paina sitten yhtään, vieläkään. Ei mitään tietoa mummoilusta ja köpöttelystä, vaan sama vanha kunnon Sierain siellä painaa mikä se on ollut jo 11 vuotta. Nuorta energiaa täynnä oleva Wilsonkin on vain Siirin perässä kulkeva varjo sen kaiken keväisen energian pirskahtaessa pintaan.

Ai niin, muistaako joku vielä Siirin koko mahanalusen ja lähes kaikki nisät taannoin vallanneet lukemattomat kasvaimet, joiden joukossa oli useita pahanlaatuisia? Nimittäin minä en tahdo muistaa, siksipä ei asiasta ole tainnut tulla mainittuakaan muutamaan (?) vuoteen. Neljä vuotta tulee nyt täyteen nisien poistamisesta. Leikkauksen jälkeen takana neljä vuotta täyttä virkeää elämää, jolle ei näy vieläkään loppua. Ei pöllömpi operaatio ollut se, ei ollenkaan. Olen ikuisesti kiitollinen kaikista näistä terveistä vuosista, joita olemme Siirin kanssa saaneet viettää.

Vaikka ihan hirveitä, kamalia, haisevia elukoitahan nuo ovat, kuten miehen kanssa aina leikkisästi kauhistellaan. Tuonkin jokireissun jälkeen koiria sai suihkutella varmaan parikymmentä minuuttia, ja senkin jälkeen tuntui, että kuraa on kaikkialla. Ja tietenkin huoneeni kahdesta sängystä piti joka kerta mennä sinne omaan sänkyyni aina kun vain silmä vältti, ei suinkaan koirapeitoilla vuorattuun sänkyyn. Mutta itsepä olen tieni valinnut - elämäni luppakorvaisten eläinten kanssa - ja jotenkin ihmeessä siitä vaan nauttii. :-D




Alla konkkaronkka matkalla kohti etelää, vähintäänkin kyseenalaisella tyylillä lääkevarastoni laajennuttua - mutta pääasia, että matkalla kuitenkin. Ensi viikolla onkin Wilsonin aika palata Somerolle, sillä lähden ensin viikoksi reissuun, ja sitten vietän muutaman viikon Somerolla itsekin.